Miksi terveyden arvo olisi terveydenhuollon sisällä ääretön, kun se selvästikään ei ole sitä sen ulkopuolella?

Vaaraton peräänajo vilkkaalla liikenneväylällä saattaa johtaa väylän tukkeutumiseen useiksi tunneiksi, koska ruuhkautuminen laskee sen välityskykyä ja ruuhka kumuloituu.

Samanlainen infarkti vaivaa terveydenhuoltoamme. Ylikuormittuminen on laskenut kapasiteettia mikä lisää ylikuormitusta.

Kun normaalit kanavat eivät vedä, hakeudutaan sairaalapäivystykseen. Asia vain pahenee, kun päivystyksistä ei potilaita voida siirtää eteenpäin. Lopputulos on kallis ja epäinhimillinen.

Rahapula johtaa osaoptimointiin. Olen voinut seurata Husin hallituksessa, miten Uudenmaan erillisratkaisun ongelman tulevat näkyviin. Kukaan tai mikään ei ohjaa kokonaisuutta. Päivystysten ruuhkautuminen on vain yksi osoitus tästä.

Ehkä sakkomaksuja päivystyksiin juuttuneista potilaista pitäisi korottaa.

Kotihoidossa on aivan liian huonokuntoisia vanhuksia. Tämäkin lisää kustannuksia. Vanhuksen, jonka kunto ei ole riittävän huono hänen hoitamisekseen ympärivuotisessa laitoshoidossa, hoito laitoksissa olisi usein halvempaa kuin kotihoidossa. Onhan hoitajan yksinkertaisempaa piipahtaa vanhuksen huoneeseen antamaan tälle lääkettä kuin kotihoitajan matkustaa tämän luokse lääkettä antamaan. Kotihoidon kustannuksia on sekin, että moni olonsa turvattomaksi tunteva vanhus hakeutuu öisin sairaalapäivystykseen.

Liian korkeaan kynnykseen hoivakotiin pääsyssä on kaksi syytä, asumiskulut ja jäykkä hoitajamitoitus. Hyväkuntoisen vanhuksen hoito laitoksessa ei tulisi kalliiksi, mutta asuminen tulisi. Vanhuksella on nytkin asunto, mutta asumiskulujen muuttaminen hoitomaksuksi ei Suomessa toimi.

Vaikka potilaan hoito ei tuottaisi paljon työtä, kalliiksi se silti tulee. Jos otetaan kymmenen kohtalaisen helppohoitoista vanhusta laitokseen, heille pitää palkata seitsemän hoitajaa. Työläämpi kotihoito tulee halvemmaksi.

On toki tarjolla kolmen eri tason palveluasumista. Tämä aiheuttaa vanhuksen viimeisinä elinvuosina pahimmillaan neljä muuttoa kunnon heikentyessä. Muutto on muistisairaalle vaikea, he joutuvat erilleen toisistaan, jos heidät luokitellaan eri kategorioihin. Jos he pääsisivät samaan paikkaan, parempikuntoinen auttaisi heikompikuntoisen hoidossa.

Asuntovarallisuus tulisi monen muun maan tapaan ottaa huomioon laitoshuollon maksuissa ja pitäisi siirtyä Hollannissa sovellettuun hoidettavan kunnon mukaiseen hoitajamitoitukseen.

VM:n haluaa taittaa terveydenhuollon menojen kasvun budjettikurilla. Siksi ei myöskään hyväksytä hyvinvointialueille verotusoikeutta.

Pahimmillaan tämä johtaa järjestelmän infarktiin. Halvempaa tavoitellaan, mutta saadaankin kalliimpi. Hoidetaan väärässä paikassa ja liian myöhään.

Jos olisi verotusoikeus, hyvinvointialueilla jouduttaisiin pohtimaan alueen asukkaiden rahoja ja terveydenhuollon palvelutasoa vastakkain. Nyt niiden rahoitus perustuu eräänlaiseen mankumismalliin. Eduskunta on selvästi lausunut, että jos rahat eivät riitä kunnolliseen hoitoon, rahaa on annettava lisää. Tämä tarjoaa melkoisia taktikointimahdollisuuksia.

VM:n ajatus halvemmasta terveydenhuollosta ei ole järjetön. Terveyshyötyjä menetetään niin kuin menetetään liian korkeiden nopeusrajoitusta vuoksi tai koska tupakkaa saa yhä myydä. Miksi terveyden arvo olisi terveydenhuollon sisällä ääretön, kun se selvästikään ei ole sitä sen ulkopuolella?

Terveyshyötyjen menetys ei olisi suuri, jos sen voisi toteuttaa rationaalisesti priorisoimalla. Kuitenkin juridisista syistä kustannustehottomat hoidotkin koetaan subjektiivisiksi oikeuksiksi.

Kun priorisoida ei saa, jonotus ohjaa säästöt sattumanvaraisesti sinne tänne, jolloin terveyshyötyjen menetys on paljon suurempi.