Puhummeko mielenterveydestä vai sen häiriöstä?
Julkisuudessa on pelätty ihmisten psyykkisen jaksamisen ja mielenterveyden horjuvan. Mielenterveys ei ole kuitenkaan ole ajassamme muuttunut. Maailma on.
Mielemme auttaa meitä ymmärtämään ja jäsentämään ulkoista todellisuutta. Se tekee tulevaisuuteen liittyviä valintoja sekä ratkaisuja. Terve mieli vie elämää eteenpäin ja kytkee meidät yhteisöihimme.
Huolta herättää ajatus siitä, että mielen kantokyky olisi nykymaailmassa pettämässä.
Tämä on ymmärrettävää. Elämä ruuhkautuu, työelämä muuttuu ja tietotulva ahdistaa.
Samaan aikaan sosiaalinen media synnyttää ristiriitaisia mielikuvia ihanteellisesta elämästä. Päälle painavat myös ilmastonmuutos, sodat ja tunne järjen katoamisesta.
Ammattilaisen työkaluja
Keskustelussa huolet kytketään usein mielenterveyshäiriöihin. Ne ovat kuitenkin ammattilaisen työkaluja, lääketieteellisiä käsitteitä. Ne eivät ole mielenterveytemme tai persoonamme yleisiä kuvaajia.
Mielenterveyshäiriöt eivät myöskään ole todistetusti olemassa olevia tiloja.
Olemme vain kautta historian yrittäneet tunnistaa psyykkiseen vointiin ja toimintaan liittyviä haitallisia ja toistuvia poikkeamia. Näin niitä voidaan tutkia ja hoitaa. Eettisinä perusteina ovat tilojen aiheuttamat kärsimys ja haitta.
Osa häiriöistä liittyy sosiaaliseen ympäristöön – myös sen odotuksiin ja käsityksiin – mutta jotkut häiriöt ovat muita sisäsyntyisempiä.
Uusia ajattelutapoja
Häiriöiden tunnistamisesta ja luokittelemisesta on ollut paljon apua. Pystymme vertailemaan, tutkimaan ja hoitamaan myös tiloja, jotka muuten näyttäytyisivät yllättävinä.
Luokittelu on toisaalta tarpeetonta, jos se ei tuo hyötyä.
Järjestelmässä on tunnistettu puutteita. Monessa häiriössä esiintyy samoja oireita, ja oirekriteerit voivat täyttyä monella tavalla. Hoitojen vaikuttavuuden tutkimukset kärsivät tutkittavien joukkojen sekalaisuudesta.
Tutkimuksen piirissä onkin ryhdytty puhumaan perinteisestä ajattelusta irtaantuvasta transdiagnostiikasta. Se tunnistaa mielenterveyteen liittyviä keskeisiä oireita ja ominaisuuksia läpi diagnoosien.
Tarkastelun kohteena voi olla vaikka akuutti psykoottinen oireilu, itsetuhoisuus tai vaikea masentuneisuus ilman tavoitetta diagnoosiluokittelusta. Oireilua voidaan näin tutkia ja hoitaa mahdollisesti tarkemmin kuin ilmiasuiltaan toisinaan vaihtelevia diagnosoituja häiriöitä.
On esitetty, että perinteisiä diagnooseja käytettäisiin edelleen vaikkapa etuuksien myöntämisessä, mutta tutkimuksessa ja hoidossa alettaisiin hyödyntää myös transdiagnostista lähestymistä.
Ennustavuutta on
Psykiatriset häiriötilat saavat kritiikkiä elämäntilanteisiin liittyvien reaktioiden lääketieteellistämisestä.
Toisaalta toivotaan vaikkapa synnynnäisten keskittymisen ja tarkkaavaisuuden ongelmien diagnosoimista, kun kiivastahtisen elämän vaikeuksille halutaan lääketieteellisiä selityksiä. Moni etsii diagnoosia selitykseksi omalle voinnilleen tai käyttäytymisensä oikeuttajaksi.
Häiriödiagnoosien nähdään myös kapeuttavan kuviteltua oikeaa ymmärrystä.
Diagnosoinnin ainoa peruste on etsiä luotettavasti tunnistettavia tiloja, jotta niiden kulkua voi ennustaa ja niitä voi hoitaa sekä ehkäistä. Tarkoitus ei ole nimetä eikä leimata poikkeavuutta tai ongelmia.
Diagnoosit ennustavat potilaiden tilan kulkua ja hoidon vaikuttavuutta. Ne voivat tuoda aitoon kohtaamiseen syventävää ymmärrystä ja toivoa avun löytämisestä, kunhan niiden ei anneta kapeuttaa hoitoa tai haitata myötäelämistä ja auttamisen halua.
Nähdään mahdollisuudet
Ideologisesti värittyneen medikalisaatiokritiikin sijaan olisi tärkeää nähdä tarkastelutapojen mahdollisuudet.
Transdiagnostiikka saattaa avata uusia näkökulmia ja tutkimisen mahdollisuuksia. Mieli on hyvä pitää avoinna ja hyödyntää samalla nykyisistä mielenterveyshäiriöistä kertynyttä tietoa tunnistaen sen rajat. Historiallisessa kuvassa olemme aina menneet eteenpäin tieteen ja tiedon kautta. Välillä erehtyen, mutta aina oppien.
Ehdotan, että yrittäessämme ymmärtää elämän selittämättömyyttä, emme ota välineiksi mielenterveyden häiriöitä vaan pidämme ne lääketieteen ammattilaisten työkaluina.
Ihmisyyden visaisia ongelmia olisi hyvä ratkoa muilla käsitteillä muistaen, että oikeista mielenterveyshäiriöistä kärsivät tarvitsevat kaiken apumme ja tukemme.
