Näkökulma Suom Lääkäril 2025;80:e44246, www.laakarilehti.fi/e44246

Omalääkäri kuuluu kaikille

Tieteellinen näyttö ei kannusta tarjoamaan hoidon jatkuvuutta vain rajallisille potilasjoukoille.

Emil HeinäahoWaltteri Tuompo

Jatkuvuuden hyödyt ovat monisairaiden hoidossa selkeät. Lisäksi hyötyä on havaittu tautikohtaisissa sekä väestötason tutkimuksissa monisairastavuudesta riippumatta (1,2,3,4,5,6). Listautuminen omalääkärille hillitsee myös kustannuksia (7).

Jatkuvuudesta näyttäisi olevan hyötyä myös satunnaisissa hoitokontakteissa.

Englannissa tarkasteltiin palvelujen käyttöä antibioottihoidon jälkeen. Omalääkärin määräämän kuurin jälkeen työkuorma perusterveydenhuollossa ja sairaaloissa oli viisi prosenttia pienempi, kuin jos kuurin määräsi joku muu. Omalääkärillä käyneet saivat useammin lähetteen erikoissairaanhoitoon, mutta päivystystä he käyttivät vähemmän (8).

Koko Englannin väestön kattaneessa toisessa tutkimuksessa käyntiväli havaittiin 18 prosenttia pidemmäksi omalääkärin vastaanoton jälkeen käyntityypistä riippumatta. Omalääkäri vaikutti siis lisäävän tuottavuutta (9).

Samoja havaintoja on tehty etäpalveluista.

Kanadassa omalääkärin etävastaanoton jälkeen todennäköisyys hakeutua päivystykseen viikon aikana oli 66 prosenttia pienempi kuin muun lääkärin etävastaanoton jälkeen. Jatkuvuus voi täten vähentää kiireellisten ja kalliiden palvelujen tarvetta, ja lääkärityötä voidaan kohdentaa kiireettömään toimintaan (10).

Ryhmiä vaikea määrittää

Suomessa on julkisessa perusterveydenhuollossa pulaa osaavista omalääkäreistä. Kannattaisiko omalääkärimalli siksi rakentaa vain siitä eniten hyötyville asukkaille?

Yksinkertaista se ei olisi.

Valikoitumattomasta väestöstä on vaikea ennustaa, kuka sairastuu seuraavaksi. Otannoissa ja tieteellisissä tutkimuksissa monisairastavuus tunnistetaan todettujen diagnoosien perusteella. Alhaisessa sosioekonomisessa asemassa olevat käyttävät palveluita harvimmin, joten heidän sairastavuutensa voi jäädä järjestelmältä piiloon (11).

Lue lisää: Lääkärit hakevat oppia omalääkärinä onnistumiseen

Pitkäaikaissairaudet havaitaan vasta, kun sairaudet ovat vaikeutuneet ja terveyspalveluihin on turvauduttu laajasti. Potilastyön arjessa tulisi pikemmin tunnistaa, ketkä ovat tulevia monisairaita.

Tarpeet muuttuvat

Kun omalääkärin nimetään jokaiselle asukkaalle, hoitosuhteet alkavat ensimmäisistä kontakteista. Lääkärille syntyy väestötasoinen ja henkilökohtainen tuntemus potilaistaan, ja hän voi varhain tunnistaa seurantaa tai erikoissairaanhoitoa tarvitsevat potilaat.

Jos omalääkäriys rajataan vain kiireettömiin kontakteihin ja rajattuun väestöön, tämä potentiaali jää hyödyntämättä.

Väestön palvelutarve varioi myös ajan saatossa.

THL:n Avohilmoon perustuvan raportin mukaan 20 prosenttia palvelujen käyttäjistä oli suurkuluttajia. Suurkuluttajien joukossa vain 11 prosenttia käytti palveluita paljon pitkäaikaisesti ja jopa 66 prosentilla kulutus kesti alle vuoden (11).

Jos omalääkäri nimetään vain eniten palveluita käyttävälle, vastuuväestöä tulisi jatkuvasti päivittää.

Tiimityö heikentää

Omalääkäriyttä voi tarkastella myös yleislääketieteen erikoisalan kautta. Sen ydinosaamista on kyky tunnistaa seulomattomasta väestöstä potilaat, joiden oireet eivät vielä ole tunnistettavissa diagnoosiksi. Tämä vaatii potilasaineiston väestötasoista tuntemusta, ja diagnostisena työkaluna on käytettävä aikaa.

Erikoisalan ydinosaamisen sivuuttaminen vastaa tilannetta, jossa kirurgi kutsutaan leikkaussaliin vasta sitten, kun komplikaatio valtimoon on jo tehty – ratkaiseva osaaminen jää käyttämättä silloin, kun sillä olisi suurin vaikutus.

On myös ehdotettu, että vastuu väestön hoidosta voidaan jakaa laajemmalle tiimille.

Tiimityö voi kuitenkin johtaa lääkärin työn pirstoutumiseen, mikä heikentää pitkäaikaisten potilas-lääkärisuhteiden syntymistä (12). Henkilökohtaisten hoitosuhteiden rapautuminen johtaa terveydenhuollon inhimillisyyden vähenemiseen.

Koko väestölle

Julkisen perusterveydenhuollon heikkoa hoidon jatkuvuutta on nyt alettu kansallisesti korjata omalääkärimalleilla. Tieteellinen näyttö kannustaa tarjoamaan omalääkärin koko väestölle.

Jos sen sijaan tarjoamme omalääkäreitä vain ”eniten tarvitseville”, emme lopulta tiedä millaisen omalääkärimallin olemme luoneet. Loisimme jälleen kansainvälisesti uniikin mallin organisoida perusterveydenhuoltomme.

On aika ottaa mallia maailmalta. Omalääkäri on siellä tarjolla koko väestölle.

Lue lisää: Omalääkärimallin kokeilu alkaa Keski-Suomessa

Kirjoittajat

Emil Heinäaho ylilääkäri Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue

Waltteri Tuompo terveyskeskuslääkäri Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue


Kirjallisuutta
1
Pahlavanyali S, Hetlevik Ø, Baste V, Blinkenberg J, Hunskaar S. Continuity of care and mortality for patients with chronic disease: an observational study using Norwegian registry data. Fam Pract. 2023 Dec 22;40(5–6):698–706.
2
Youens D, Doust J, Robinson S, Moorin R. Regularity and continuity of GP contacts and use of statins amongst people at risk of cardiovascular events. J Gen Intern Med. 2021 Jun 2;36(6):1656–65.
3
Chan KS, Wan EYF, Chin WY, Cheng WHG, Ho MK, Yu EYT ym. Effects of continuity of care on health outcomes among patients with diabetes mellitus and/or hypertension: a systematic review. BMC Fam Pract. 2021 Dec 3;22(1):145.
4
Sandvik H, Hetlevik Ø, Blinkenberg J, Hunskaar S. Continuity in general practice as predictor of mortality, acute hospitalisation, and use of out-of-hours care: a registry-based observational study in Norway. British Journal of General Practice. 2022 Feb;72(715):e84–90.
5
Bazemore A, Petterson S, Peterson LE, Bruno R, Chung Y, Phillips RL. Higher primary care physician continuity is associated with lower costs and hospitalizations. Ann Fam Med. 2018 Nov;16(6):492–7.
6
Prior A, Vestergaard CH, Vedsted P, Smith SM, Virgilsen LF, Rasmussen LA ym. Healthcare fragmentation, multimorbidity, potentially inappropriate medication, and mortality: a Danish nationwide cohort study. BMC Med. 2023 Aug 15;21(1):305.
7
Fitzsimon J, Cronin S, Gayowsky A, St-Amant A, M. Bjerre L. Assessing the impact of attachment to primary care and unattachment duration on healthcare utilization and cost in Ontario, Canada: a population-based retrospective cohort study using health administrative data. BMC Primary Care. 2025 Mar 17;26(1):72.
8
Kajaria-Montag H, Scholtes S, Gray DP, Sidaway-Lee K, Freeman M, Evans P. Continuity and locum use for acute consultations: observational study of subsequent workload. British Journal of General Practice. 2025 Mar;75(752):e181–6.
9
Kajaria-Montag H, Freeman M, Scholtes S. Continuity of care increases physician productivity in primary care. Manage Sci. 2024 Jan 24.
10
Lapointe-Shaw L, Salahub C, Austin PC, Bai L, Bhatia RS, Bird C ym. Virtual visits with own family physician vs outside family physician and emergency department use. JAMA Netw Open. 2023 Dec 27;6(12):e2349452.
11
Satokangas M, Huhtakangas M, Kihlström L, Paatela S, Karreinen S, Keskimäki I. & Tynkkynen L-K. (2025). Pitkäaikaisesti paljon ensisijaisen terveydenhuollon palveluja käyttävien ja palveluja käyttämättömien tunnistaminen kansallisesta Avohilmo-rekisteristä. Tutkimuksesta tiiviisti 4/2025. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.
12
Rudebeck, Carl Edvard. "Relationship based care–how general practice developed and why it is undermined within contemporary healthcare systems." Scandinavian Journal of Primary Health Care 37.3 (2019): 335–344.
Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030