Miksi tuemme omalääkärimallia?

Lääkäriliitto on reilun vuoden ajan ajanut Suomeen omalääkärijärjestelmää.

Miksi? Ja mitä liitto sillä tarkoittaa?  

Lähdetään liikkeelle käsitteistä.

Omalääkäri tarkoittaa, että aika varataan ensisijaisesti sille lääkärille, jonka hoidossa potilas oli edellisellä kerralla.

Malli on logistisesti yksinkertainen eikä vaadi välittömästi lisää resursseja. Tarvitaan vain asennemuutos: potilaalle ei varata ensimmäistä vapaata aikaa. Hänelle varataan potilaalle parhaiten sopiva omalääkärin aika.  

Itse olen hoidattanut hampaani samalla mallilla yksityisellä omahammaslääkärillä 25 vuotta. Minulla, kuten useilla muillakin, on myös omaparturi.

Edut tulevat siitä, että potilas tapaa useimmiten saman lääkärin. Omalääkäri ei siksi tarkoita samaa kuin omatiimi. Tiimissä käynnit hajautuvat, ja hyöty menetetään. Omalääkärimalli on potilaslähtöinen, tiimimalli organisaatiolähtöinen.

Lääkäri voi olla osa tiimiä, mutta se ei korvaa henkilökohtaista hoitosuhdetta.

Omalääkärille ei pääse aina, kun haluaa.

Pitää olla tarve.

Tarpeen arviointi on irrallaan omalääkäriydestä. Arvion voi niin sovittaessa tehdä myös omahoitaja – mutta omalääkäriä hän ei korvaa. Mallissa voidaan hyödyntää muidenkin ammattiryhmien osaamista kuten parhaaksi nähdään.

Lääkäriliiton näkemyksen mukaan omalääkäri voi työskennellä terveyskeskuksessa, ammatinharjoittajana, työterveydenhuollossa tai yrityksen palveluksessa. Myös opiskelijaterveydenhuollossa. Ja erikoissairaanhoidossa, jos hoitosuhteet ovat pitkiä, kuten syöpätaudeissa. 

Omalääkärin vastaanotto – on se sitten fyysinen tai digitaalinen – voidaan toteuttaa eri organisaatioissa eri tavoin. Listautuneiden potilaiden määrän ei tarvitse olla kaikilla lääkäreillä sama.  

Potilaalle ei tule olla merkitystä, miten palvelu tuotetaan, yksityisesti tai julkisesti. Olennaista on, että kokonaisvastuu on aina yhdellä lääkärillä. 

Miksi omalääkärimalli olisi nykymallia parempi? 

Tutkimustieto ja empiria osoittavat: malli on ylivertainen. Potilas-lääkärisuhteen jatkuvuus ja nimetty omalääkäri parantavat merkittävästi potilaan tyytyväisyyttä, turvallisuuden tunnetta sekä luottamusta lääkäriin. Päivystyspalveluiden käyttö ja sairaalajaksojen tarve vähenevät (1).

Omalääkärimalli – tai perhelääkäri – kuten sitä yleensä kutsutaan, on ollut käytössä vuosikymmeniä ainakin Virossa, Norjassa, Tanskassa, Englannissa, Ranskassa, Saksassa ja Sveitsissä. Potilaat ja lääkärit ovat tyytyväisiä. 

Suomessa on yleislääkäreitä – erikoistuneita ja kokeneita – enemmän kuin Tanskassa. Haasteena on yleislääkärien hajautuminen monille tahoille. Jotta järjestelmä toimisi tehokkaasti, kaikkien työpanos tulisi saada käyttöön.

Omalääkärimallin tieteelliset perustelut käyvät ilmi sosiaali- ja terveysministeriön Omalääkäri 2.0 -raportista (1). Oulussa saadut kokemukset osoittavat hyötyjen tulevan nopeasti, alle vuodessa.

Miten malli otetaan käyttöön?

Varaamalla aika samalle lääkärille, jolla potilas edellisen kerran kävi.

Jos lääkäri ei ole enää töissä, selvitetään hyötyykö potilas hoidon jatkuvuudesta. Jos vastaus on kyllä, annetaan aika vakinaiselle lääkärille. Tarvetta tarkastellaan potilas-, ei sairauskohtaisesti. Mitä enemmän potilaalla on eri sairauksia ja aiempia käyntejä, sitä suurempi on hyöty.

Perusterveydenhuolto on terveydenhuollon kivijalka. Se on kuitenkin 1990-luvun laman jälkeen ollut jatkuva säästökohde, eikä palvelutaso ei ole koskaan päässyt lamaa edeltävälle tasolle. Omalääkärimalli on osoittanut toimivuutensa kaikkialla missä sitä on käytetty tai kokeiltu, myös Suomessa.