Ei ole selvää, säädetäänkö yliopistosairaalan hallinnosta jatkossa lain tasolla vai jätetäänkö asia hyvinvointialueiden itsensä päätettäväksi.

Olemme tottuneet siihen, että meillä on viisi yliopistollista sairaalaa ja sairaanhoitopiiriä. Kussakin toimii yliopisto, jonka lääketieteellinen tiedekunta vastaa lääkärikoulutuksesta ja antaa muutakin terveystieteellistä koulutusta.

Yliopiston ja yliopistollisen sairaalan suhde on läheinen ja perustuu lakiin. Erikoissairaanhoitolain 25 §:n mukaan yliopistolla on oikeus nimetä kaksi jäsentä sairaanhoitopiirin hallitukseen ja kaksi jäsentä valtuustoon 10 %:n ääniosuudella. Näin yliopisto voi valvoa ja kehittää lääkärien kliinistä perus- ja erikoistumiskoulutusta sekä edistää lääketieteen kliinistä tutkimusta.

Tilanne muuttuu kuitenkin kokonaan vajaan vuoden kuluttua, kun sairaanhoitopiirit sote-uudistuksessa poistuvat ja syntyy hyvinvointialueita, joista osassa on yliopistollinen sairaala. Samalla erikoissairaanhoitolaki kumoutuu eikä tiedetä, mitä tulee tilalle.

Ei siis ole selvää, säädetäänkö yliopistosairaalan hallinnosta jatkossa ylipäänsä lain tasolla vai jätetäänkö asia hyvinvointialueiden itsensä päätettäväksi.

Lähtökohtana pidettäneen sitä, että hyvinvointialueilla on vapaus suunnitella organisoitumisensa parhaaksi katsomallaan tavalla.

Olisi kuitenkin välttämätöntä määritellä yliopistollisten sairaaloiden rooli ja hallinto koko maassa yhdenmukaisin perustein, jotta niiden kehitys jatkuisi samalta pohjalta. Tämän tulisi koskea myös Helsingin seudun yliopistollista keskussairaalaa (Hyks), joka Uudenmaan erillisratkaisun seurauksena jatkaa Hus-yhtymässä säilyttäen nykytyyppisen hallintonsa. Tässä olisi siis yliopistosairaaloiden valtakunnallisen ohjauksen tärkeä paikka.

Toinen tärkeä erillissääntelyn kohde ovat yliopiston ja yliopistollisen sairaalan yhteisten tehtävien hoitoon tarkoitetut virat, joista on säädetty erikoissairaanhoitolaissa (28 § ja 29 §). Lääketieteellisen tiedekunnan professoreilla ja kliinisillä opettajilla on palvelussuhde yliopistoon ja samanaikaisesti myös sairaalan sivuvirka, mikä tekee potilashoidon opetuksen ja tutkimuksen mahdolliseksi. He saavat sairaalan sivuviran ilman viranhakua, mikä poikkeaa kunnallisesta viranhaltijalaista, jonka mukaan virkasuhteeseen ottaminen edellyttää julkista hakumenettelyä. Toisin kuin yliopistollisten sairaaloiden hallinnon järjestelyissä, lainsäätäjä on ilmeisesti ottanut huomioon Lääkäriliiton ja muiden tahojen lausuntoja, sillä erikoissairaanhoitolain kumoutuessa 1.1.2023 nämä pykälät jäävät voimaan.

Lainsäädännön uudistuessa on mahdollista kehittää sitä. Nykysäädöksissä ei liene selkeää mainintaa tieteellisestä tutkimuksesta yliopistollisen sairaalan velvollisuutena, joten tämä velvoite tulee lisätä tulevaan lainsäädäntöön.

Lääketieteellisen tutkimuksen merkitystä painotettiin myös yliopistollisten sairaanhoitopiirien johtajien 18.1.2022 julkaistussa yliopistosairaaloiden roolia ja rahoitusta koskevassa kannanotossa, jossa tutkimushyödyn esimerkiksi nostettiin meihin ihmisiin nopeasti vaikuttanut koronarokote.

Lääkäriliitossa seurataan yliopistollisten sairaaloiden tilannetta ja erityisesti sitä, kehittyvätkö ne samalta kestävältä säädöspohjalta eivätkä lähde omille teilleen.