Kuolema on osa autoilua

Mikä laite on keksimisensä jälkeen tappanut saman verran ihmisiä, kuin maailmansodat yhteensä?

Auto.

Sen uhriluku arvioidaan tuoreessa tutkimuksessa vähintään 60–80 miljoonaan (1 ).

Autoilu tappaa ihmisiä melulla, saastuttamalla hengitysilman, aiheuttamalla liikkumattomuutta ja onnettomuuksia.

Osa ihmisistä hyötyy autoilusta, mutta sen haitoista kärsivät kaikki. Riippumatta siitä, ajavatko he itse. Sähköautoilla on mahdollista vähentää ilmastopäästöjä ja jonkin verran melua, mutta kaikki muut autoilun haitat koskevat myös niitä.

Väkivalta-käsitettä on 2000-luvulla alettu käyttää aiempaa laajemmin. Raakuus yhteiskunnassa on vähentynyt ja nykyään esimerkiksi koulukiusaamisesta puhutaan väkivaltana. Termiä käytetään myös asioista, jotka eivät liity ruumiilliseen koskemattomuuteen, kuten taloudellinen tai henkinen väkivalta. Maailmalla puhutaan myös liikenneväkivallasta (2 ). Sillä tarkoitetaan kuolemantuottamuksia, jotka autoilijat aiheuttavat sekä vahingossa kolaroidessaan että rattijuopumuksilla ja kaahaamisella.

Termi tekee näkyväksi autoilun aggressiivisen luonteen ja sen että teoissa on syyllinen.

Kuolema on osa yksityisautoilua.

Yhteiskunta on monella tavalla enenevän huolissaan turvallisuudesta, mutta samaan aikaan autojen sallitaan aiheuttaa hirvittäviä riskejä ihmisille. Suomessa kuolee viitisenkymmentä nuorta joka vuosi liikenneonnettomuuksissa (3 ). Kansainvälisesti kolarit ovat 5–29-vuotiaiden yleisin kuolinsyy.

Onnettomuudet ovat jäävuoren huippu. Autojen aiheuttamat riskit ovat niin vakiintunut osa arkea, että ei ole helppo huomata niiden torjumiseen kuluvaa energiaa. Puristusta lapsen kädessä liikennevaloissa, huolestunutta kasvattamista siihen, että vihreilläkin pitää aina varoa, ettei autoja silti tule, heijastinliivin kuljettamista käsilaukussa, kiertotietä pyörällä, ekaluokkalaisia tien yli ohjaavia vapaaehtoispartioita… Ilman yksityisautoja ei tarvittaisi edes liikennevaloja. Lapset voisivat leikkiä vapaasti ulkona ja aikuiset kuunnella pyöräillessä musiikkia.

Liikenneväkivaltaa on mahdollista torjua. Kaahaajista päästäisiin, jos myytävillä autoilla olisi maksiminopeus. En ymmärrä, miksi Suomessa saa myydä autoja, joilla pääsee yli 200 km tunnissa, kun sellaiset nopeudet eivät ole täällä sallittua.

Ja koska myös piittaamattomat, päihtyneet, hyvin väsyneet tai psykoottiset ihmiset voivat käytellä tuhansien kilojen tappokoneita, pitäisi kadut rakentaa niin, että ne silloinkin suojelevat muita liikenteessä liikkujia. Hidastetöyssyt, kaistojen kavennukset ja nopeusrajoitusten elektroninen valvonta olisivat tehokkaampia kuin hartaat toiveet autoilijoiden vastuullisista asenteista.

Poliisi voisi alkaa suhtautua kanssakulkijoiden hengen vaarantamiseen tosissaan. Nyt kaahaamisesta puhutaan ”hölmöilynä” ja suojatien yli posottamisesta ”pelisilmän puutteena”.

Autoilla pitäisi olla maksimikoko. 2000-luvun alusta suomalaisautot ovat kasvaneet neljänneksellä. Yhä useampi uusi auto on painava citymaasturi. Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan lapsi kuolee kahdeksan kertaa useammin maasturin osuessa häneen kuin perinteisen henkilöauton.

On sietämätöntä, että kaikki liikenteessä kulkevat ovat siellä autoilijoiden armoilla.

Muualla yhteiskunnassa on tajuttu, ettei uhria pidä syyllistää. Raiskauksien yhteydessä ei keskitytä uhrin pukeutumiseen tai kulkiko hän yksin puistossa, vaan vastuu väkivallasta on yksin tekijän.

Auto-onnettomuuksissa huomiota kiinnitetään edelleen uhrin pyöräilykypärään. Liikenneturva mainitsee, että joka toinen pimeällä kuollut jalankulkija olisi saattanut pelastua, jos hänellä olisi ollut heijastin.

Jokainen olisi pelastunut, jos autoilijat ajaisivat hämärällä tarpeeksi varovasti.

Joku määrä yksityisautoilua on tarpeellista haja-asutusalueella, kuljetuksissa ja liikuntarajoitteisten apuna. Mutta ei ole kohtuullista, että yhdelle kulkumuodolle uhrataan näin paljon. Automainokset julistavat ajamisen vapautta. Oikeasti joudumme autoilijoiden vuoksi sietämään massiivista kaikkien ihmisten vapauden rajoitusta.