Koronakuolemien synkin hetki oli syystalvella 2023

Virus tarttuu ilman välityksellä. Terveydenhuollon tulisi päivittää tartuntaohjeensa ja tehdä suojainten käytöstä rutiinia.

Toisin kuin luulisi, Suomen korona-ajan tähän asti synkin hetki oli syystalvella 2023.

Viruksen jätevesiesiintyvyys oli marraskuussa huipussaan, ja kuolleisuus ennätyksellistä. Marras-joulukuulle on tätä kirjoittaessa rekisteröity 1503 kuolemaa, joissa korona oli pääsyy tai myötävaikuttava tekijä (1).

Kahdessa kuukaudessa koronaan kuoli siis yli kaksi kertaa enemmän ihmisiä kuin ensimmäisenä pandemiavuonna yhteensä.

Rokotteet olisivat voineet vähentää vakavia sairastumisia ja kuolemia, mutta kierros viivästyi. Kaksi viikkoa ennen epidemian huippua kauden rokotteista oli annettu vain viisi prosenttia (2).

Torjuntatoimetkin olivat aallon aikana puutteellisia. Rokotejonoissa ja päivystyksissä ei juuri näkynyt hengityssuojaimia. Niiden suositteleminen oli varovaista tai puuttui. Infektiot levisivät haavoittuvaan väestöön.

Sosiaali- ja terveydenhuollolla on erityinen vastuu pitää huolta potilaistaan ja tarjota heille turvallinen käynti. Lisäriskejä ei saa aiheuttaa.

Sairaaloista saaduista infektioista jokaiseen saattaa liittyä akuutteja ja pitkäaikaisia haittoja. Ne voivat johtaa jopa kuolemaan: suomalaistutkimus totesi 23 prosentin kuolleisuuden sisätautiosastolla hoidetuissa, sairaalassa saaduissa koronainfektioissa (3).

Suomesta ei ole ajantasaista tietoa, mutta esimerkiksi Walesin data kertoo, että alkuvuonna 2024 jopa 71 prosenttia sairaalassa hoidettavista koronainfektioista oli saatu sairaalassa (4).

Käsienpesu ei riitä

Koronatartuntojen torjunta vaatii laajaa rokotekattavuutta ja monitahoisia toimia (5).

Yhdysvaltain tautikeskus CDC onkin siirtynyt suosittelemaan päivitettyä rokotetta kaikille yli 6 kuukauden ikäisille. Yli 65-vuotiaille suositellaan lisäksi päivitetyn rokotteen lisäannosta keväällä 2024 (6).

Keskeistä on viestiä tartuntareiteistä oikein ja ymmärtää, että ne ovat toistensa jatkumoita. Pitää nähdä pisaroita laajemmalle. Hengittäminen ja puhuminen tuottavat eri kokoisia hiukkasia, joista suurin osa on hengitettäviä aerosoleja ja jotka voivat sisältää virusta. Valtaosa tartunnoista tapahtuukin hengitysilmasta.

Torjuntaohjeet sairaaloissa, hoivassa ja väestön keskuudessa tulisi päivittää.

Olennaista on suojautua ilmavälitteisiltä infektioilta. Tähän kuuluu ilmassa leijuvien virusten pitoisuuksien vähentäminen – muun muassa sairastuneiden henkilöiden suojainten avulla (7). Ilmanvaihto ja -puhdistus tulee mitoittaa infektioiden torjuntaan (8). Altistuvia tulisi suojata hengityssuojaimilla (9, 10).

Epidemioille ja infektioille tulisi kehittää kansallista sekä sairaalakohtaista seurantaa. Alhaisenkin esiintyvyyden aikoina tarvitaan tehostettua suojaa esimerkiksi immuunipuutteisille ja vastasyntyneille.

Käsienpesulla ei voida vaikuttaa hengitettävään viruskuormaan, vaikka se on muutoin tärkeää.

Maskit ovat signaali

Yleisen maskien käytön on todettu alentavan sairaalassa saatuja hengitystieinfektiota 44–60 prosenttia (11). Maskien tulisi olla osa infektioiden torjuntaa sairaaloissa ja hoivassa – kuten se on pitkään jo ollut leikkaussaleissa.

Suojaimet toimivat myös signaalina.

Ne vahvistavat turvallisuuskulttuuria henkilöstössä ja toimivat esimerkkinä suurelle yleisölle. Suojaaminen tulisi nähdä ensisijaisesti systeemisenä ilmiönä, ei vain yksilön käyttäytymisenä tai potilaalle vieritettävänä asiana.

Terveydenhuollon organisaatioiden haasteena on tehdä suojainten käytöstä rutiinia. Tämä edellyttää avointa dialogia henkilöstön kanssa. Kun huolia kuunnellaan eri näkökulmista, voidaan kehittää ratkaisuja esimerkiksi käytön epämukavuuteen.

Ideaalitapauksessa suojautuminen on työyhteisön yhteinen hanke. Sitoutumista vahvistaa, kun henkilöstön psykologisia perustarpeita – autonomiaa, kykenevyyttä ja yhteenkuuluvuutta – tuetaan aktiivisesti. Matalan kynnyksen ensiaskel voi olla motivoivan vuorovaikutuksen periaatteiden käyttöönotto viestinnässä (12).

Pandemiassa kehittyneet turvallisuuskäytännöt ovat tilaisuus vahvistaa potilas- ja työturvallisuutta pitkällä aikavälillä.

Ignaz Semmelweisin aikakaudella käsienpesu kohtasi suurta vastustusta, mutta osoittautui henkiä pelastavaksi. Nykypäivänäkin terveydenhuollon on uskallettava haastaa tiedon karttuessa vanhat totuudet.