Tapausten määrä on koronatoimien höllennyttyä lisääntynyt Suomessakin.

Enterovirukset aiheuttavat epidemioita loppukesästä ja syksyisin. Taudinkuva vaihtelee lieväoireisista hengitystietulehduksista vaikeampiin muotoihin, kuten keskushermostoinfektioihin, halvauksiin ja sydänlihastulehduksiin. Myös rokkotaudit ovat yleisiä.

Syksyn aikana tapausten määrä on lisääntynyt maailmanlaajuisesti, kun koronapandemian torjuntatoimet ovat höllentyneet.

Näin myös Suomessa. Tartuntatautirekisteriin on tätä kirjoitettaessa kirjattu tänä vuonna 299 löydöstä, kun viime vuonna niitä oli yhteensä 243 (1).

Lisääntynyt aktiivisuus näkyy erityisesti lasten päivystyksissä. Enterovirukset on syytä pitää mielessä sekä neurologisten oireiden että hengitystieoireiden aiheuttajina.

Tyyppejä tunnetaan 116

Enteroviruksia tunnetaan 116:tta tyyppiä (2). Yleisimpiä sairauksia ovat hengitystieinfektiot, mutta taudinkuva vaihtelee virustyypeittäin.

Syyskesäisin lääkäri voi törmätä enterorokkoon. Aiheuttajana voi olla coxsackievirus A6 (CVA6) (3) tai CV A16.

Rokkoa esiintyy pikkulapsilla yksittäistapauksina tai joinakin vuosina laajempina epidemioina. Epidemiavuosina löydökset ovat tavallisia myös nuorilla aikuisilla. Tyypilliseen taudinkuvaan kuuluvat kivuliaat kämmenten, jalkapohjien, suun limakalvon ja suun ympäristön rakkulat sekä kynsien irtoaminen (onykomadeesi).

Myös aivokalvojen tulehdusta aiheuttavat enterovirukset voivat esiintyä laajempina epidemioina. Tällaisia ovat esimerkiksi echovirus 30 (E 30), E 4 ja E 9.

Vuonna 2014 enterovirus D68 (EV D68) yhdistettiin ensimmäisen kerran akuutteihin selkäydintulehduksiin. Niihin liittyi Yhdysvalloissa polion tapaisia velttohalvausoireita (AFM) (4). Myös vuonna 2016 ja 2018 AFM-tapaukset yleistyivät Yhdysvalloissa ja Euroopassa (4).

EV D68 teki paluun

EV D68:aa on tavattu Suomessa lähes 20 vuotta. Ensimmäiset löydökset tehtiin varusmiesten seulontatutkimuksesta (5), jossa seurattiin kylmälle altistuneiden varusmiesten hengitystieviruslöydöksiä vuosina 2004–2005 otetuista näytteistä.

Vuonna 2005 EV D68 löytyi myös kansallisessa jätevesiseurannassa usealta paikkakunnalta. Löydöksiä on sittemmin ollut vain satunnaisesti.

Suomessa ei ole havaittu neurologisten oireiden lisääntymistä. Löydökset ovat pääasiassa olleet lasten hengitystieinfektioista.

EV D68 teki paluun Eurooppaan koronapandemian torjuntatoimien höllennyttyä syksyllä 2021 (6). Kuluneen loppukesän aikana EV D68 -löydökset ovat lisääntyneet myös Suomessa. Niitä on yhdistetty lasten vaikeaoireisiin hengitystietulehduksiin ja hengityksen vaikeutumiseen.

Diagnoosi PCR-testillä

Enterovirukset diagnosoidaan kliinisen mikrobiologian laboratoriossa PCR-testillä, joka tunnistaa kaikki virustyypit. Tarkempi tyypitystulos voidaan saada osittaisella (VP1-geeni) tai koko genomin sekvensoinnilla.

Tyyppispesifisillä PCR-testeillä voidaan myös tunnistaa epideeminen tyyppi nopeasti. Tällöin on huomioitava virustyypin muuntuminen epidemiakausina. Testitulos voi muuten jäädä virheellisesti negatiiviseksi.

Enterovirus voidaan myös kasvattaa näytteestä soluviljelmissä. Menetelmä on työläyden ja hitauden vuoksi nykyisin käytössä vain referenssilaboratorioissa.

Tyypillisesti enterovirukset voidaan osoittaa ulostenäyteestä, mutta rokkotapauksissa näyte voidaan ottaa rakkulanesteestä, hengitystieinfektioissa nenänielutikkunäytteenä. Neurologisesti oireilevilta virus voidaan osoittaa myös likvorista tai verestä.

Rokkoon liittyneissä onykomadeesitapauksissa virus on pystytty osoittamaan kynnen palasesta (3).

Käsihygienia tärkeää

Enterovirukset ovat erittäin tarttuvia. Pääasiallinen reitti on feko-oraalinen. Virus voi siirtyä henkilöstä toiseen myös pisaratartuntana hengitystie-eritteiden välityksellä.

Tärkein infektioiden ehkäisykeino on hyvä käsi- ja yskimishygienia. Pikkulapsilla vaipanvaihdon hygieniaan on hyvä kiinnittää huomiota.

Enterovirusten ulkokuori koostuu proteiineista, eikä niillä ole rasvavaippaa. Rakenteesta johtuen infektiivisyys ei tuhoudu alkoholihuuhteella. Tehokkainta on käsien huolellinen mekaaninen puhdistus lämpimällä vedellä ja saippualla.

Mikäli potilaalla on keskushermostoinfektion oireita ja enterovirusta epäillään, tulisi ottaa sekä likvorinäyte että ulostenäyte virusdiagnostiikkaa tekevään laboratorioon.

Varmistettu tapaus ilmoitetaan Tartuntatautirekisteriin ja THL:n tartuntatautilääkärille (tartuntatautilaakari@thl.fi).