Terveyskeskusten pelastamisella on kiire

Yhä useampi kansalainen hakee apua terveysongelmissaan ensisijaisesti muualta kuin terveyskeskuksesta. Erityisesti suurituloiset ovat kiihtyvällä vauhdeilla siirtymässä muiden vaihtoehtojen käyttäjiksi. Vuonna 2004 vielä yli 40 prosenttia ylimpään tuloviidennekseen kuuluvista ilmoitti hakeutuvansa sairastuessaan terveyskeskukseen, mutta vain kaksi vuotta myöhemmin tuo osuus oli laskenut alle 35 prosentin.

Osmo Soininvaara

Mielen sairaus kokemuksena

Sairaus on aina koettu tila, mutta mielenterveyden häiriöiden kohdalla tämä kokemuksellisuus korostuu: mielen sairaus on nimenomaan subjektiivisessa kokemuksessa. Lääkäri onkin aina tekemisissä myös ja usein ennen kaikkea jonkin luonnontieteellisten metodien tuolla tai tällä puolen olevan tekijän kanssa. Ja koska lääkärillä ei voi olla henkilökohtaista kokemusta läheskään kaikista sairauksista, ainoa tapa saada kosketus koettuun sairauteen on kuunnella potilaiden henkilökohtaisia kokemuksia. Potilaan kuuntelu kuuluu luonnollisestikin lääkärin kliiniseen työhön, mutta tosiasia on, että klinikassa kuuntelemisella on aina varsin tiukat rajat. Samalla kliininen kuuntelu rajautuu julkisuuden ulkopuolelle.

Janne Kurki

Henkilökohtaisen ja poliittisen häilyvä raja

Viron lähihistoriasta on Suomessa vaiettu lähivuosiin asti. Lapsetkin tiesivät etelänaapurissa asuvasta sukulaiskansasta. Eesti TV näkyi Etelä-Suomessa, mutta sille lähinnä naureskeltiin hassulta kuulostavan kielen vuoksi. Virallinen Suomi vaikeni asioista. Aikojen ja matkustamisen vapauduttua otsikot kertoivat vain halvoista hinnoista, rikollisuudesta ja prostituutiosta. Tuulipukukansa alkoi matkustaa Viroon sankoin joukoin. Vain harva pysähtyi ajattelemaan vuosisatoja suurempien talloman kansakunnan kollektiivista muistia tai myrskyissä kadonneiden yksilöiden henkilökohtaisia koettelemuksia. Kaunokirjallisuudessa Neuvosto-Virosta vaiettiin pitkään. Jos ei näe, ei voi puhuakaan.

Juha T. Laine

Rangaistus laitoksissa

Hoitolaitoksissa potilaiden ja henkilökunnan turvallisuus on joskus taattava potilaisiin kohdistuvin pakottein tai rajoittein. Perusoikeuksien rajoituksista on säädettävä lailla. Rikosoikeuden hätävarjelu- ja pakkotilapykälät ovat laitoksissakin voimassa, mutta erityislainsäädännöllä on etusija, kun kehitysvammaisten itsemääräämisoikeutta rajoitetaan kehitysvammalain perusteella ja tahdosta riippumattomassa hoidossa olevien psykiatristen potilaiden itsemääräämisoikeuteen puututaan mielenterveyslain perusteella. Vapaaehtoisen psykiatrisen hoidon osalta ei ole nimenomaisia säännöksiä rajoitustoimenpiteistä. Vanhustenhuollossa pakon ja rajoittamisen käyttöä ei ole erikseen lailla säännelty. Se on ongelmallista, kun turvallisuutta tavoiteltaessa lukitaan ovia ja sidotaan.

Veronica Pimenoff

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030