Lohduttajan kädenojennus on totta
Me kaikki tiedämme sen ihmistyypin. He saavat pelkällä hein sanomisella uskomaan että kaikki käy hyvin. Jo lapsena he olivat niitä jotka kantoivat toisten koulureppuja. Teini-iässä he huolehtivat, ettei kukaan sammunut pakkaseen. He siivosivat muiden oksennukset ja ajattelivat, että lastenrattaiden auttaminen ulos bussista on juuri heidän tehtävänsä. He päätyvät usein töihin sairaaloihin ja terveyskeskuksiin. Jostain syystä he ovat yleensä hoitajia, harvoin lääkäreitä. Ehkä siksi, ettei heidän ainevalintansa lukiossa ollut pitkä fysiikka. Kutsun heitä lohduttajiksi. Heillä on kykyä oivaltaa potilaan pelko ja asettua sen kokoiseksi. He hoivaavat mutta eivät holhoa. Heidän olemuksensa voisi tiivistää yhteen eleeseen, kädenojennukseen. Heidän toimintatavalleen on myös sana: kohtaaminen.