Kukkahattutädiksi

Paperittomat nousivat taas otsikoihin, kun eduskunnassa keskusteltiin lakialoitteesta, jossa ehdotetaan terveydenhuoltopalvelujen tarjoamista myös paperittomille. Paperittomat tunnutaan ymmärtävän yhtenäisenä rikollisjoukkona, joka sankoin joukoin juonii pääsyä pohjolaan, yhteiskunnan erinomaisten palvelujen äärelle. Kriitikot pelkäävät ilmaisen terveydenhuollon lisäävän Suomen vetovoimaa näiden ei-toivottujen ihmisten silmissä. Sattumoisin tätä ennustettiin myös neljä vuotta sitten, kun paperittomia hoitava Global Clinic aloitti toimintansa Helsingissä. Oma kokemukseni klinikalla työskentelystä on kuitenkin se, että ihmiset hakivat apua todellisiin vaikeuksiin, ja vaikka harvoin pystyimme auttamaan kovin paljoa, oltiin vähästäkin hyvin kiitollisia.

Sohvi Mäntykoski

Terveyserot suuria ja kasvavat

Sosiaaliset terveyserot ovat Suomessa suuret verrattuna muihin vauraisiin maihin, ja ne ovat kasvussa. Erot ovat itse asiassa vielä tilastoissa näkyviäkin suuremmat, koska tulot ja koulutus mittaavat sosiaalista huono-osaisuutta huonosti, eivätkä siksi saa ilmiötä kunnolla kiinni. Asuinalueiden väliset erot elinajan odotteessa ovat suurissa kaupungeissa noita tulo- ja koulutusjaotteluilla mitattuja suuremmat. Näin on muuallakin. Oslossa ero itä- ja länsipuolen alueiden välillä elinajassa on kymmenen vuotta.

Osmo Soininvaara

De obesitate

Roomalaisen elämänmuodon eksessit, kuten runsaat pidot, lienevät useimmille lukijoille tuttu asia. Kun pitovieraiden ventriculusten elastinen kapasiteetti alkoi olla käytetty, ei suinkaan ollut kotiinlähdön aika, vaan lisää tilaa saatiin indusoimalla vomitus eli kreikkalaisittain emesis. Toki jotkut yksilöt venyivät roomalaisellakin mittapuulla äärimmäisiin saavutuksiin, ja näitä ylisuorittajia kuvaava sanasto on pohjana myös eräille nykylääketieteen termeille. Vaikka edones ja mandones saattavat äkkiseltään kuulostaa gallialaisilta heimoilta, kyseessä olivat perusroomalaiset henkilöt, jotka olivat ymmärtäneet periaatteen edimus ut vivamus, syömme elääksemme, käänteisellä tavalla, praepostere.

Homo-suvun kaksi miljoonaa vuotta

Chris Stringer on Lontoon luonnonhistorian museon johtava tutkija ja ihmisen evoluutiotutkimuksen eturivin auktoriteetti. Hänen tuore teoksensa pohtii, miksi olemme ainoa jäljelle jäänyt ihmislaji. Yksiselitteisen vastauksen sijaan Stringer tarjoaa monia selitysmalleja ja osatekijöitä. Teos juoksuttaa eteemme fossiileja ja lähisukulaisia, geenejä ja kivikirveitä halki vuosimiljoonien. Teksti polveilee pohdinnoista tarkkoihin yksityiskohtiin ja rakentuu tiivistelmäksi ihmisen rikkaasta esihistoriasta.

Sonja Koski

Allergian historiaa kovien kansien sisällä

Teos on sadas kirja sarjassa Chemical Immunology and Allergy. Kirjoittajia on peräti 63 eri puolilta maailmaa, pääasiassa kuitenkin Euroopasta, toimittajat Saksasta. Teoksen nimi antaa odottaa, että sisältö olisi historiaa. Sellaisena se alkaakin antiikin Mesopotamiasta ja Egyptistä jatkuen roomalaisten keisarien, keskiajan ja renessanssin kautta 1800- ja 1900-luvuille. Esimerkiksi keisari Augustus kärsi kausinuhasta ja samanaikaisista hengitysvaikeuksista. Lisäksi hänellä oli likenoidi ihottuma, joka kutisi voimakkaasti. Kutina oli niin voimakasta, että hän kehitti raapimiskoneen. Sen rakenteesta ei ole kuitenkaan jäänyt piirroksia tai muita tietoja historian dokumentteihin.

Matti Hannuksela

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030