Vilkaisu: Insestin muisto seuraa läpi elämän

Peitenimi Inkeri Iisalo kertoo lapsuudestaan, jolloin joutui isänsä sukupuolisen hyväksikäytön kohteeksi. Ensimmäiset kokemukset insestistä Inkeri sai jo alle kouluikäisenä ja hyväksikäyttö jatkui pitkälle teini-ikään asti. Inkerin elämä on muutenkin ollut kamppailun ja vaikeuksien sävyttämää alkaen syntymisestä pienenä keskoskaksosena ja joten kuten selviytymisestä läpi väkivaltaisen lapsuuden ja oman epäonnistuneen avioliiton. Lopuksi Inkeri toteaa olevansa kuin saviruukku, joka on välillä lyöty palasiksi, mutta kuitenkin jälleen on koottu ja liimattu kokonaiseksi.

Valistajalääkäreitäkin tarvitaan

Sattuma osutti joitakin vuosia sitten käteeni kirjan Terveyden lähteillä - länsimaisten terveyskäsitysten kulttuurihistoriaa. Se on Suomen Historiallisen Seuran tuottama hieno kokoomateos, joka kertoo terveyden ja sairauden määrittelystä eurooppalaisessa kulttuurihistoriassa. Kirja oikoo väärinkäsityksiä lääkäreistä pelkästään sairauksien parantajina. Esimerkiksi filosofian tohtori Heikki Mikkeli toteaa näin: Terveydenhoitoa ja sairauksien parantamista voidaan hyvällä syyllä pitää länsimaisen lääketieteen kahtena perustehtävänä, mutta kumpikaan niistä ei ole nykyajan keksintö, vaan ne ovat kulkenet rinnakkain lääketieteen historiassa antiikista alkaen. Esimerkiksi keskiajalla yliopistokoulutuksen saaneiden lääkäreiden keskeisimpänä tehtävänä ei ollut murtuneiden käsien lastoittaminen, lääkkeiden määrääminen sairaille tai muut vastaavat käytännöt hoitotoimet vaan nimenomaan terveyden ylläpitäminen.

Seija Sihvola

Kätketyn onnen voi löytää

Marian karu ja kaunistelematon kertomus omasta elämästään antaa oivan mahdollisuuden tutustua erääseen niistä lukuisista tapauksista, joissa lapsen ääntä ei ole huomattu kuulla riittävästi, jos lainkaan. Kukaan ei sitä varmastikaan tietoisesti ole halunnut olla kuulematta. Tarina ei myöskään aina ole tällainen, mutta se ei saisi koskaan olla tällainen.

Sirpa Rieppo

Luovuuden merkitys työn paineissa

Lähes parikymmenvuotisen työrupeaman aikana Afganistanissa olen käynyt läpi monenlaisia hankalia vaiheita: neljä väkivaltaista lähtöä kesken hedelmällistä ja innostavaa työtä. Silloin tuntui vaikealta ikään kuin jättää kansalliset ystävät ja avun tarvitsijat oman onnensa nojaan. Elin myös vuosia sodan keskellä Kabulissa, ensin Neuvostoliiton miehityksen aikana, jolloin saimme pelätä maaseudulta lentäviä summittaisia ohjuksia. Miehittäjät poistuivat maasta helmikuussa 1989. Kolme vuotta myöhemmin Neuvostoliiton voittajat alkoivat taistella vallasta keskenään pääkaupungissa. Sodan keskellä kuitenkin työ jatkui, silloin minun osaltani Kabulin äiti-lapsiohjelmassa (Mother and Child Health, MCH) tai pahimpina sotaviikkoina auttamassa lähistöllä sijaitsevassa Kansainvälisen Punaisen Ristin sotasairaalassa. Myöhemmin elin yksinäisiä viikkoja ja kuukausiakin Keski-Afganistanin vuoristossa ainoana ulkomaalaisena, viimeisen kahden vuoden rupeaman aikana kyllä kansainvälisessä työyhteisössä, mutta tässäkin tavallaan helpommassa vaiheessa riitti paineita: ympärillä tungeksivia lähimmäisiä kylissä tai klinikalla, ylivoimaisia medisiinisiä haasteita, joista yritin suoriutua parhaani mukaan ainoana työvälineenä usein minä itse.

Leena Kaartinen

Uusi glaukoomateos kliinikoille

Suomessa on yli 62 000 potilasta, joilla on oikeus Kela-korvauksiin sairastamansa glaukooman takia, ja heidän määränsä ennustetaan lisääntyvän. Julkisen sektorin säästöjen takia glaukoomapotilaiden diagnostiikka, hoito ja jatkuva seuranta on siirtynyt käytännössä yksityisen avosektorin vastuulle. Sairaalat suorittavat näille potilaille leikkaus- ym. toimenpiteet. Työnjako on lisännyt merkittävästi yksityisen silmätautien erikoislääkärin vastuuta glaukoomapotilaiden tutkimuksessa ja hoidossa.

Ahti Tarkkanen

Euroopan idea

Huntingtonin mukaan maailmassa on yhdeksän kulttuuria: länsimainen (eurooppalainen), latinalaisamerikkalainen, afrikkalainen (Saharan eteläpuolinen), ortodoksinen, islamilainen, buddhalainen, hindulainen, kiinalainen (taolaisuutta ja kungfutselaisuutta aika paljon), japanilainen (aika paljon shintolaisuutta mutta myös buddhalaisuutta).

Pekka Vuoria

Käytännön tietoa opetustilanteisiin

Lääkäriltä vaadittava tietomäärä kasvaa noin 14 %:n vuosivauhdilla. Tietotulvasta pitäisi pyrkiä löytämään keskeiset tärkeät asiat ja muistaa ne pitempäänkin. Etäisyyttä pyritään saamaan ns. sienimalliin, jossa opiskelijat imevät kaiken mahdollisen tarjottavan tiedon ja tentissä puristettaessa antavat sen määrän takaisin, mikä ei ole jo matkalla haihtunut. Jotta oppiminen olisi tehokasta, on tärkeää kehittää oppimistaitoja. Tavoitteena on elinikäinen oppiminen. Miten siis lääketieteen opettajat voivat tukea opiskelijaa?

Hilpi Rautelin

Genomiprojektin kuvaus

Kun Human Genome Project kevättalvella 2001 julisti tulleensa tavoitteeseensa eli tuottaneensa lähes valmiin luonnoksen ihmisgenomin tekstistä, oli ilmoituksella mahtava uutisarvo. Tiedotusvälineet pohdiskelivat mitä sovelluksia tämä tieto poikisi, mitä hyvää ja pahaa se aiheuttaisi. Ihmeteltiin, että ihmisen geenimäärä ei lopulta ollutkaan kuin pari-kolme kertaa niin suuri kuin laakamadolla tai banaanikärpäsellä. Kilpajuoksu Human Genome -projektin eli julkisrahoitteisen kansainvälisen yhteistyökonsortion ja toisaalta yksityisen Celera Genomics -yrityksen välillä genomiprojektin loppumetreillä nosti esiin keskustelua siitä, kuka saadun geenitiedon omisti ja miten tuo tieto voitaisiin muuttaa rahaksi vaikkapa patentoinnin avulla. Kumpikin taho katsoi saaneensa ihmisgenomin suurin piirtein läpiluetuksi samoihin aikoihin. Tiedelehti Nature julkaisi kansainvälisen genomiprojektin tuloksen samaan aikaan kuin Celeran tulos julkaistiin Science-lehdessä.

Helena Kääriäinen

Uudistunut maksapatologian perusteos

Minulla on ollut ilo ja kunnia arvostella maksapatologian keskeisen oppikirjan 2. ja 3. painokset, nyt edessäni on kirjan 4. painos. Kaikki ovat ilmestyneet seitsemän vuoden välein, ja ehkä tähänkin pätee sanonta, että asiat muuttuvat 7 vuoden välein. Yleensä sanotaan, ettei minkään oppikirjan peräkkäisiä painoksia kannata ostaa, sillä muutokset ovat niin vähäisiä. Tämä ei koske nyt arvosteltavana olevaa maksapatologian raamattua, sillä 4. painos on ikään kuin eri kirja verrattuna edelliseen painokseen. Kirja on 33 kirjoittajan yhteinen hanke, joka jakautuu 18 osaan ja on sivumäärältään 165 sivua pidempi kuin edellinen, vuonna 1994 ilmestynyt 3. painos.

Judit Mäkinen

Kuolemaan hoitaminen kotisairaalassa

Kuolevien hoito on usein tärkeä osa kotisairaalatyötä. Kuolevan perusoikeutena pidetään mahdollisuutta valita oma kotinsa kuoleman tapahtumapaikaksi silloin kun sisäiset valintamahdollisuudet ovat katoamassa ja kuolemaan on suostuttava. Mielikuvat pehmeästä lähdöstä rakentuvat monilla luontaisesti kodista, omasta vuoteesta ja merkittävistä ihmisistä ympärillä. Hoitohenkilöstölle työ kuolevan kotona asettaa omat vaatimuksensa.

Gustaf Molander

Hämmentävä itsehoitoteos

Olin iloinen, kun minulle tarjottiin arvosteltavaksi Susanna Ehdinin kirjaa Itsensä parantava ihminen. Takakannessa kerrotaan kirjoittajan olevan lääketieteen tohtori ja immunologi. Samalla kiteytetään hyvät periaatteet: Aikamme lääketiede keskittyy torjumaan sairauksia, vaikka yhtä tärkeää olisi vahvistaa elimistömme terveyttäviä voimia... Avain hyvinvointiin on oireiden lääkitsemisen sijasta ruumiin, sielun ja ravinnon yhteyden vaaliminen. Itsensä parantava ihminen osoittaa valaisevin esimerkein, kuinka terveyden hallinta on jokaisen omissa käsissä... Näin kirja lupaa ja houkuttelee lukemaan.

Ulla-Kaija Lammi

Lääkäripäivien taidenäyttely

Lääkäripäivien taidenäyttely Helsingissä on viime vuosina perustunut yksinomaan Lääkäreiden kulttuuriseuran henkisessä suojeluksessa Sinisen Saimaan Taideinstituutissa pidettyjen lääkärien akvarellikurssien monipuoliseen ja runsaaseen antiin. Myös sellaiset kollegat, jotka harrastavat kuvataiteita eivätkä syystä tai toisesta ole päässeet mukaan kyseisille leireille, ovat kyselleet mahdollisuutta päästä mukaan näyttelyyn. Lääkärien kulttuuriseuran epävirallinen johtokunta päättikin tästä syystä laajentaa vuoden 2003 Lääkäripäivien taidenäyttelyn avoimeksi kaikille halukkaille lääkäreille. Samalla tämä näyttelytapahtuma ja sen järjestäminen toimisivat harjoitteluna vuoden 2004 näyttelyä varten. Tuolloin kulttuuriseura on varanut kolme viikkoa näyttelyaikaa Jorvin sairaalasta, jo sovittu ajankohta on 22.2- 13.3.2004.

Ulla-Kaija Lammi

Painavaa tekstiä psykiatrikunnalle

Kuusikymmentä- ja seitsemänkymmentäluvulla toimineet psykiatrian professorit saivat aikaan suuren muutoksen psykiatriassa: tutkimus, opetus ja kliininen käytäntö siirtyivät luonnontieteellisestä paradigmasta humanistiseen suuntaan. Biologisten hoitomuotojen rinnalle ja pian sijaankin tuli psykoterapeuttinen kulttuuri. Muutoksen aloittivat psykoanalyytikot Veikko Tähkä heidän joukossaan yhtenä voimallisimmista. Vähitellen tilaa syntyi ryhmäpsykoterapialle, pari- ja perheterapialle. Yksilöterapian kentälle raivasi lopulta tiensä myös kognitiivinen lähestymistapa ja näin olikin psyykkisesti avun tarpeessa olevalle ihmiselle mahdollista tarjota hoitoa hänen/heidän tarpeittensa mukaisesti. Muutoksen initiaattoreita olivat juuri psykoanalyyttisen koulutuksen saaneet professorit. Kun muutos ei ole lineaarista vaan useimmiten heilurimaista, voidaan todeta, että uuden sukupolven professorien mielenkiinto suuntautuu jälleen kovien faktojen suuntaan usein hyvinkin reduktionistisella tavalla. On ilahduttavaa, että tällä aallonharjalla Veikko Tähkä muistuttaa ihmismielen rakentumisen ja tarvittavan hoitamisen inhimillisestä puolesta, joka tulee toteuttaa mahdollisimman kokonaisvaltaisesti ja asiakaskeskeisesti.

Erkki Väisänen

Diagnoosien muuttuminen lääketieteessä

1600-luvulla Thomas Sydenham piti sairauksia itsenäisinä, todellisina olioina. Jokaisella sairaudella oli oma syynsä, luonnollinen kulkunsa ja parannuskeinonsa. Alkoi uuden ajan nosologia, tautien luokittelu. Mallina oli kasvitieteen luokittelu. Luokittelut perustuivat aluksi pelkkiin oireisiin, ja 1700-luvun lopun nosologisessa oppikirjassa oli yli 2 000 näin määritettyä sairautta.

Risto Koskinen

Pätevä yleiskuva lasten kivun hoidosta

Käsillä oleva kirja ilmestyi viime vuoden lopussa Gunnar Olssonin ja Leena Jyllinin toimittamana. Olssonin panos lasten kivunhoidon kehittämisessä on ollut merkittävä. Hän on ahkera tieteen tekijä, usein kuultu luennoitsija tieteellisissä symposiumeissa ja hän myös hoitaa kroonisesta kivusta kärsiviä lapsipotilaita. Olsson on kansainvälisesti hyvin arvostettu, tästä osoituksena hänen valintansa kansainvälisen kivuntutkimusyhdistyksen lasten kivunhoitojaoksen tulevaksi puheenjohtajaksi. Leena Jyllin on kivunhoitoon erikoistunut anestesian ja tehohoidon sairaanhoitaja. Olsson ja Jyllin, jotka molemmat työskentelevät Karoliinisessa sairaalassa, ovat järjestäneet yhdessä kaksi menestyksekästä ja korkeatasoista yhteispohjoismaista lasten kipusymposiumia Tukholmassa. Nyt tämän kaksikon yhteistyön tuloksena on ilmestynyt lasten kivun hoitoa käsittelevä kirja.

Hannu Kokki

Suomenkielinen silmätautiopin oppikirja

Professori Matti Saaren toimittaman Silmätautien oppikirjan ensimmäinen painos ilmestyi jo vuonna 1982. Kirjan vakiintunutta asemaa suomalaisena silmätautioppikirjana kuvaa se, että nyt siitä on toimitettu jo 5. uudistettu painos.

Olavi Pärssinen

Haikuilua ja tankaamista

Maailmassa on sanottu jo kaikki, mikä on sanomisen arvoista. Jokainen joutuu kuitenkin vuorollaan oivaltamaan vanhat asiat uusina. Runo voi olla tässä apuna.

Anne-Maria Kuopio

Työn ja perheen yhteensovittaminen - tasa-arvokysymyskö?

Aihe on laaja ja sitä voi lähestyä joko taloudellisesta näkökulmasta, naisten ja miesten oikeuksien näkökulmasta tai arkirealistisesta näkökulmasta, kuten nyt teen. Jälkimmäistä näkökulmaa vahvistavat kesän alussa ilmestyneestä Lääkärilehdestä lukemani lääkärinaisten kommentit heidän arkikaveristaan - stressistä. Esille tulivat mm. pätkätöiden rasittavuus, päivystysten perheelliselle aiheuttamat ongelmat ja se, että naiset tekevät valintoja, joita miehet eivät tee.

Päivi Romanov

Terveyden opetusta yhteiselle kansalle

Tänä vuonna on kulunut 200 vuotta Elias Lönnrotin syntymästä. Hänen suurin, jopa monumentaaliseksi luokiteltava merkityksensä on Kalevalan tuottaminen. Sen ohella hänen toimintansa lääkärinä ja terveysvalistajana on tärkeä. Lönnrot valmistui maisteriksi Turussa. Turun palon aiheuttaman katkoksen jälkeen hän valmistui lääkäriksi Helsingin keisarillisesta Aleksanterin yliopistosta 1832.

Esko Länsimies

Lääkärikuoro MediCanto Mennyttä ja tulevaa

Taakse jääneenä vuotena MediCanto päätti nuortua ja uudistaa ilmeensä - ja onnistui! Kuoroon liittyi uusia laulajia, joiden kirkkaat äänet antoivat musisoinnille uutta soundia. Näyttääkseen oikealta kuorolta MediCanto hankki yhtenäiset esiintymisasut. Vuosi päätettiin joulumatinealla Malmin kirkossa, jonka kuoroystävällisessä akustiikassa MediCanto nostatti sävelkielellään jouluiloa yhdessä yleisön kanssa.

Marja-Liisa Klossner