Lento

Geneve sijaitsee äärettömän kauniin alppijärven, Lac Lèmandin, rannalla, kovin alhaalla ympäröiviin Alppeihin nähden. Kirurgi Pertti Partista pelotti, sillä hän oli melko kokematon lentäjä. Hän katsoi pää kenossa peloissaan veljenpoikansa Martin kanssa järven takaa nousevaa Jura Alppien korkeaa harjua. Nousu tulisi olemaan jyrkkää koko matkan. Hänen olisi Martin kanssa kuitenkin noustava pienellä Cessna 140 -merkkisellä koneellaan seuraavana päivänä Jura Alppien yli. Noustessaan he joutuivat tekemään jonkinlaista spiraalia ja siksakkia päästäkseen yläpuolella kohoavien Alppien korkeudelle ja niistä yli.

Pentti Salenius

Päivystäjä

Sanelin epikriisin loppuun ja vilkaisin kelloa. Siirsin loput potilaskansioista ikkunanlaudalla olevan pinon päälle odottamaan. Täytin taskuni vihreässä päivystyspussissa olevista tutkimusvälineistä ja kiiruhdin ulos. Maassa oli sohjoa; yritin osuttaa askeleeni kuivimpiin kohtiin, mutta silti sukkani kastuivat ikävästi. Ehdotustani päivystäjän kalosseista ei ollut otettu todesta. Oli hämärää, marraskuinen päivä ei ollut kirkastunut lainkaan.

Anne-Maria Kuopio

Att vara allmänläkare

Tiden är ett viktigt element i mitt arbete. De gånger jag hinner sitta och rulla tummarna i väntan på följande patient är få och lätträknade. Har för länge sedan utvecklat en instinkt som säger mig hur bråttom jag har att få ut patienten och in följande patient - utan att titta på klockan. Har också tränat in hur man ska arbeta och prata med patienten så att man ger ett lugnt och icke-brådskat intryck trots att man i själva verket hela tiden får allt att gå raskt undan. Den metoden lyckas bäst med barnpatienter, sämre med vuxna. Men tiden är inte bara en stressfaktor utan också en vän. Många besvär går om med tiden, medan man funderar över orsaken till dem. Många besvär går om medan patienten väntar på att få komma till mottagningen, ifall han förhastat sig med att beställa tiden. Min tid kan beställas; den portioneras ut i små stycken åt dem som anser sig behöva av den. Ibland kan den t.o.m. utportioneras i individuellt anpassade stycken.

Lena Sjöberg

Kohtaus rautatieasemalla

Kerrotaan, että kaupunki saa kiittää puisesta rautatieasemasta talvisodan aikaista palopäällikköään. Pommitetun puukaupungin palaessa palopäällikkö oli käskenyt peittää rautatieaseman pressuilla, joita sitten kasteltiin koko tulipalon ajan, jotta edes asema säästyisi. Kaupunki on jo ajat sitten kasvanut ulos klassiseen tyyliin rakennetun puuasemansa mitoista, mutta pommitukset kestänyt asema selvisi myös 70-luvun betonivillityksestä.

Pertti Saloheimo

Lähtö

Jantunen on pieni, hennonsitkeä ja tumma Lapin mies. Väärät sääret ja pikimustina välkkyvät silmät tekevät hänestä etelässä shamaanin näköisen, mutta shamaani hän ei ole. Jantunen on tavallinen Lapin mies, hyvä metsästämään ja ryyppäämään, vähemmän sopiva säännölliseen vuorotyöhön. Ja on Jantunen aikamoinen naistenmieskin, itse asiassa aikamoinen sellainen. Työtä hänelle ei kuitenkaan ole löytynyt Lapissa. Ei hän työtä ole kovin aktiivisesti etsinytkään. Aika on mennyt muutenkin.

Iiro Kilpikari

Köyhä mies

Ukko oli pieni, sitkeä auringon paahtama käppänä. Hän viljeli pientä peltotilkkuaan Coinin takamailla ja elätti siten perheensä. Vaimona hänellä oli lihava, hieltä haiseva akka. Lapsia oli siunaantunut viisi, melkein vuoden välein. Vanhin täytti jo viisitoista. Perhe asui auringon rapistamassa kivistä tekaistussa mökkirähjässä, joka kallistui vähän joka suuntaan, mutta piti veden. Lämpöäkin riitti, kun piti kamiinassa tulta.

Iiro Kilpikari

Riäpys Coregonus albula

Suomessa totisesti kalastetaan! Ammattilaiset kalastavat merellä - riittäähän meillä merenrantaa - sekä sisävesillä, kunhan vesi on tarpeeksi suuri. Riittäähän meillä niin järviä kuin jokiakin, lampia, puroja ja koskia, satoja Saarijärviä ja kymmeniä Pyhäjärviä. Ja sitten on tämä Saimaa, niin että eipä haittaa, vaikka jokunen asianharrastaja liittyy mukaan. Ennen Karjalassa Vedenemo vei kalat verkkoon. Ylempänä idässä Vedenemoa ei tunnettu, vaan kalaonni piti varmistaa monelta taholta. Selälle soutaessaan tai talvella jäällä nököttäessään kalastajat mutisivat partaansa kuka mitäkin, kuka pyysi keneltäkin. Savon sydämessä tiedettiin, keneltä kalat tulivat: Anna Antti ahvenia, pua Pekko riäpys verkkoo, kutulohj Juho narroo, Hintrik piispan haok hommoo!

Paula Lahti

Metsäläisyydestä

Olen lokakuun lopulla etsimässä pihlajanmarjoja pakasteeseen. Inhoan metsään menoa siltä osin, kun reitti kulkee aivan asuntojen editse. Lenkkipolullakin on turhauttavaa kohdata muita, sillä vain vaivoin vastaavat tervehdykseen jos sitäkään. Sellaista toki kerrotaan, että jossakin outokin hymyilee toiselle, mutta ei Satakunnassa. Vain polkusponsoreiden mainokset ilkkuvat männyistä, kun tähyilen pihlajia. Kohdepuita pilkistää siellä täällä, mutta käpristynein lehdin ja vailla marjan marjaa. Taajamien saasteissa lajitoverit hehkuvat punaisenaan tertuista. Haave marmelaadimarjoista ei ota toteutuakseen, mutta hämärtyvä metsä valaa elämänvoimaa uupuneeseen uurastajaan. Satojen vuosien viisastuttamat havupuut suhteellistavat nykyiset paineet - kunnes omakotitalotontillani ohitan kauneimpien kuusieni kannot. Ne joku katkoi joulupuikseen kahtena peräkkäisenä joulunodotusaikana.

Aira Laihinen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030