Seitsemän hajamietettä olympialaisista

1.En pidä nationalismista, kaikkein vähiten omastani. Olympialaisissa korostuu perinteisten kansallisvaltioiden tärkeys tavalla, joka ei vastaa tämän päivän tilannetta. Nationalismi on katteetonta ja edustaa mennyttä maailmaa (tai sen pitäisi edustaa). Vaikka huippu-urheilijat ovat nykyisin yltiöyksilöllisiä kosmopoliitteja, maattomia nopealiikkeisiä nomadeja ja rahastajia, joiden kotimaa määräytyy sen mukaan, missä verotus on heille suotuisin, joutuvat he olympialaisissa toimimaan kansallisvaltion mannekiineina. Vaikka jokainen tietää, ettei Wilson Kipketer ole tanskalainen tai Marlene Ottey slovenialainen, tämä ei näytä olevan este heidän nationalistiselle edustavuudelleen. Kun kultakolmiloikkaaja Christian Olsson kieriytyy Ruotsin lippuun, harva tulee ajatelleeksi, että hän on kirjoilla ja pakenee veroja Monacossa. Qatarin öljyvaltio on ostanut afrikkalaisen huippujuoksijan edustamaan qatarilaista urheilukunniaa, vieläpä niin, että hän on vaihtanut afrikkalaisen nimensä arabialaiseen.

Claes Andersson

Sepelvaltimotauti ja tutkimuksen kaupallistuminen

Ateroskleroosia voidaan ehkäistä elämällä viisaasti. Kuitenkin ruoka, jota viisaat välttävät joutuu vähemmän viisaiden ihmisten vatsaan, ja taudin eteneminen jatkuu. Ongelma, joka viime vuosisadan lopulla saatiin jossakin määrin kuriin korkean elintason maissa, lisääntyy nopeasti kehitysmaissa, jotka noudattavat Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa omaksuttua maatalouspolitiikkaa. Sepelvaltimotaudin yleistyminen liittyy teollistumiseen, maatalouden lisääntyneeseen kapasiteettiin tuottaa maitoa ja lihaa ja vähentyneeseen tarpeeseen käyttää lihaksia fyysiseen aktiivisuuteen. Maanviljelijät ympäri maailmaa raivaavat lisää peltoa ja tuottavat viljaa, ei ihmisten ruoaksi, vaan syötettäväksi karjalle, joka palauttaa vain 10 % syötetystä energiasta maitona ja lihana ihmisten ruokavalioon. Heikkotehoinen elintarviketuotanto perustuu lisääntyvässä määrin fossiilisten polttoaineiden käyttöön, metsien hävittämiseen ja maaperän kuluttamiseen. Meidän on kehitettävä poliittista tahtoa suojelemaan luontoa, elinympäristöämme ja ihmisten terveyttä.

Antti Aro

Inhimillinen ja liberaali lukupaketti naisen seksuaalisuudesta

Kari Heusala on sujuvakynäinen fysioterapeutti, joka vastaa Helsingin Sanomissa lukijoiden seksuaalisuutta koskeviin kysymyksiin. Hän on julkaissut letkeälukuiset tietopaketit sekä naisen että miehen seksuaalisuudesta. Naisen seksuaalisuus -kirjassa on inhimillinen ja liberaali, paikoin humoristinenkin, naisen kokemusmaailmaan eläytyvä ote. Mikään syväpsykoloinen luotaus kirja ei kuitenkaan ole, sen näkökulma on varsin käytännönläheinen ja paikoin vähän pinnallinenkin. Näistä syistä se on helppolukuinen sellaisellekin, jolta puuttuu perustietoa seksuaalisuuteen liittyvästä anatomiasta, fysiologiasta ja psykologiasta. Heusala keikauttaa monia aiheeseen liittyviä tabuja ja tuo iloa konkreettisilla vinkeillään seksielämänsä kehittämisestä kiinnostuneille.

Päivi Hietanen

Hoitoetiikasta monipuolisesti

Etiikalla on jo pitkään ollut vankka asema hoitotyön ja hoitotieteen koulutuksessa maassamme. Tätä koulutusta tukemaan on nyt ilmestynyt laaja oppikirja, jonka ovat kirjoittaneet Turun yliopiston hoitotieteen professori Helena Leino-Kilpi ja Tampereen yliopiston hoitotieteen laitoksen hallinnon yliassistentti Maritta Välimäki, kumpikin ansioituneita etiikan tutkijoita ja opettajia. Luvun etiikan teorioista on kirjoittanut filosofian tohtori Arto Repo.

Pekka Louhiala

Randomoitu lomasokkoutettu picoanalyysi sosiaali- ja terveydenhuollon nykytilasta ja tulevaisuudesta

Lomilta palaillessa lueskelin ystäväni tuoretta väitöskirjaa. Siinä esiteltiin viimeksi kuluneen vuosikymmenen ajalta vanhuspalvelujen mantrat ja kysyttiin perään, että mitäs oikeasti näiden palvelujen rakentamiseksi on tehty. Vastaus on masentavaa luettavaa: etupäässä jätetty tekemättä, ainakin kotihoito - mitä nyt purettiin pitkäaikaishoito ja työnnettiin ikääntyneet palvelutaloihin (viite: Voutilainen 2004).

Harriet Finne-Soveri

Havainnollisesti kuvitettu patologian opas

Arvosteltava kirja on leikkauspreparaattien käsittelyopas, jonka toinen painos on nyt kyseessä. Ensimmäisen painoksen ilmestymisestä on kulunut seitsemän vuotta, ja vanhojen vakiintuneiden menetelmien lisäksi patologia on rikastunut uusilla tutkimusmenetelmillä. Molekulaarisen geneettisen analyysin yleistyminen on asettanut uusia vaatimuksia koskien tutkimusmateriaalin keräämistä ja säilyttämistä. Uudessa painoksessa annetaan ohjeita kudosten keräilyyn ja säilyttämiseen molekulaarisen genetiikan analyysitarpeisiin ja myös transplantaation yhteydessä tuleviin erikoiskysymyksiin.

Judit Mäkinen

Uusittu pediatrisen tehohoidon käsikirja

Pediatrisen tehohoito-oppaan kolmas painos on ilmestynyt edeltäjiinsä verrattuna merkittävästi uudistuneena ja myös uuden nimen saaneena. Koska neonatologisesta tehohoidosta on nyt olemassa oma käsikirjansa, on vastasyntyneisyyskauteen liittyvät tehohoidon erityispiirteet voitu jättää käsittelemättä ja kirja on entistä paremmin keskittynyt palvelemaan omaa käyttäjäryhmäänsä: pediatrisia tehopotilaita hoitavia lääkäreitä.

Outi Tammela

Farmakologian oppi- ja käsikirja

Kliininen farmakologia ja lääkehoito on sekä oppikirja että käsikirja. Se on kliinisiä sovelluksia esille tuova kirja, jossa lääkehoito tuodaan esille muutenkin kuin lääkeaineiden ominaisuuksista kertomalla. Kirjan rakenne on looginen; aloitetaan farmakokinetiikasta ja lääkeaineiden haitallisista yhteisvaikutuksista, josta siirrytään lääkehoidon erityiskysymyksiin, kuten lapset, vanhukset, raskaanaolevat, imettävät. Ensimmäinen osa kirjasta päättyy kappaleeseen Lääkkeen rationaalinen valinta, jossa on kerrottu käytännössä hyväksi koettu lähestymistapa lääkeaineiden viidakosta selviämiseksi - oma henkilökohtainen lääkevalikoima. Kun se on muotoutunut, on helpompi arvioida uusia lääkeaineita, kun niitä otetaan käyttöön.

Raimo K. Tuominen

Vallankumous ilman paukkuja

1980-luvun alussa diabeetikkojen ruokavaliohoidon tueksi kehitetystä glykemiaindeksistä (GI), jolla mitataan hiilihydraattien vaikutusta aterianjälkeiseen verenglukoosivasteeseen, on kehittynyt muodikas käsite, johon liittyy uskomuksia edullisista vaikutuksista myös lihaville ja aivan terveillekin ihmisille. Australialaiset ovat tehneet aiheesta paksun kirjan, jonka ensimmäinen kirjoittaja on ravitsemustieteen professori Sydneystä ja kanssakirjoittajat ovat diabeteksen hoitoon perehtyneet ravitsemusterapeutti ja lääkäri samalta seudulta. Asiantuntijoilta odottaisi näyttöön perustuvaa synteesiä ja katsausta ravinnon hiilihydraattien moninaisista vaikutuksista aineenvaihduntaan ja terveystekijöihin. Osa kirjasta vastaa suunnilleen odotuksia, mutta ongelmiakin löytyy. Kirjan nimestä alkaen.

Antti Aro

Neuroanatomian tuntemisen apuväline

Jo ensimmäinen, vuonna 1987 ilmestynyt painos kirjasta Lapsen neurologinen tutkiminen on ollut erinomaisen arvokas väline neuroanatomian tuntemiseen ja toiminnallisen neurologisen ajattelun oppimiseen. Nykyisin koneellisia tutkimuksia yliarvostavassa lääketieteellisessä ympäristössä ei kliiniselle taidolle anneta aina riittävästi arvoa. Neurofunktionaalinen ajattelutapa alkaa olla jo vieras. Videosarja Lapsen neurologinen tutkiminen on ollut hyödyllinen esimerkiksi lääketieteen opiskelijoiden opetuksessa.

Eila Herrgård

Tiede ja tieto moraalia rapauttamassa

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen kriminologisen yksikön johtaja, sosiologian dosentti Janne Kivivuori on tarttunut ajankohtaiseen kysymykseen analysoimalla näkemyksiä tieteen popularisoinnista. Onko sillä merkitystä väestön käyttäytymiselle ja yhteiskunnalliselle päätöksenteolle? Kivivuori kuvaa jo antiikissa alkanutta traditiota, jonka mukaan yksinkertaista kansaa pitää varjella sen hyvinvointia uhkaavalta tiedolta. Niinpä kulttuuria välittävän eliitin tulisi pitää yleisö hyvän elämän tiellä tarinoin, esimerkiksi jumalallisen maailmanjärjestyksen myytillä ja helvetin tulella uhaten, silloinkin kun ylimystö on ateistista. Näkemystä käyttökelpoisten sepitteiden välttämättömyydestä ovat edustaneet kukin tavallaan niin Platon, Voltaire kuin Nietzschekin. Jopa Thomas Moren Utopiassa oli kiellettyä olla uskomatta kuolemanjälkeiseen elämään, vaikka uskonnonvapaus muutoin vallitsikin. Moderneja myyttejä edustavat kirjassa mm. ekologista vastuuta suosiva Gaia-myytti, feministiset matriarkaattimyytit ja afroamerikkalainen uskomus mustan rodun ylivoimasta.

Hannu Lauerma

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030