Sähköä ilmassa
Säteily jaetaan sähkömagneettiseen säteilyyn ja hiukkassäteilyyn, ja nämä edelleen ionisoivaan ja ionisoimattomaan säteilyyn. Ionisoivan säteilyn haittavaikutukset ovat kiistattomat, mutta ionisoimattoman sähkömagneettisen säteilyn haitoista ei ole juurikaan saatu tieteellisesti pitävää näyttöä. Solutason muutosten lisäksi sähkömagneettisen säteilyn on epäilty aiheuttavan erilaisia herkistymisoireita. Sähköherkkyydelle on ominaista, että sähkölaitteiden ja sähköjohtojen synnyttämät heikotkin sähkö- ja magneettikentät aiheuttavat henkilölle eriasteisia oireita, kuten iho-ongelmia, päänsärkyä, huimausta, huonoa oloa, väsymystä, keskittymisvaikeuksia jne. Sähköherkät puhuvat itse sähköallergiasta tai sähköyliherkkyydestä, mutta termit ovat tieteellisessä mielessä epätarkkoja, sillä ilmiön taustalla ei ole havaittu allergiatyyppisiä immunologisia reaktiota. Sähköherkkyyden esiintyvyys vaihtelee suuresti. Erityisen runsaasti sähköherkkiä on Ruotsissa ja eräissä Keski-Euroopan maissa, kun taas monissa maissa ilmiötä ei tunneta lainkaan. Aiheesta julkaistut tutkimustulokset ovat ristiriitaisia. Joissakin tutkimuksissa sähkömagneettisen kentän yhteys oireisiin on havaittu, mutta näitä tuloksia ei ole pystytty luotettavasti toistamaan.