Jäähyväiset isille
Lapsuuteni maalaiskylässä isät tekivät raskaita töitä pelloilla ja metsissä eikä heidän roolistaan vanhempana puhuttu paljonkaan. Jotkut heistä olivat liian ankaria kurinpitäjiä ja yksioikoisia kasvattajia. Joukkoon mahtui kuitenkin myös miehiä, jotka uskalsivat näyttää, että lapset olivat heille rakkaita, ja jotka pyyhkäisivät joulu- tai kevätjuhlassa kyyneleen silmänurkastaan lastensa esityksiä katsellessaan. Silloinkin, yli 40 vuotta sitten, oli isiä, jotka tekivät kaikkensa, jotta lapsilla olisi paremmat elämän edellytykset kuin heillä itsellään oli ollut.