Pär Slätis, ortopedi ja taiteilija

Ihminen on etevin ja kätevin kädellisistä, primus inter primates. Aivoissamme asuvalla pikku ihmisellä on suhteettoman suuret aivot, silmät, korvat ja kädet. Niillä me pystymme työn tekoon, tieteisiin, taiteisiin ja muihin harrastuksiin, eli ihmisenä olemiseen.

Kimmo Mustakallio

Lapsia psykoterapiassa

Google on sitten merkillinen: se löytää 96 700 osumaa, kun etsin tietoa edesmenneestä bulgarialaissyntyisestä bassolaulajasta nimeltä Boris Christoff. Vielä ihmeellisempää on, että Google löytää ihmisiä, jotka ovat lapsuudessaan olleet psykoterapia-asiakkaitani. En tiedä, miten eettistä entisten potilaiden googlaaminen on. Olen puolustautunut sisäistä kriitikkoani vastaan pitämällä tirkistelyäni epävirallisena seurantatutkimuksena - ja Googlehan kertoo vain julkisia tietoja. Lastenpsykiatriassa pitkät seurannat ovat harvinaisia ja onhan se ammatillisestikin hyödyllistä tietää, miten terapiaa saaneet asiakkaani ovat sittemmin selvinneet...

Jari Sinkkonen

Tutkielmia ajasta

Olet varmaan joskus tehnyt jotakin yhdennellätoista hetkellä. Et ehkä kuitenkaan tiennyt, että päivän jako kahteentoista hetkeen on peräisin muinaisesta Egyptistä ja että jako perustui luultavasti sekä kuukausien määrään että astrologian kahteentoista huoneeseen.

Pekka Louhiala

Hirviöitä vai luonnon oikkuja

Sveitsiläinen historian ja filosofian tutkija Urs Zürcher on julkaissut vuonna 2004 laajan tutkimuksen teratologian eli epämuodostumaopin historiasta. Epämuodostumia, monstrumeja eli hirviöitä, pidettiin varhaisina aikoina pahuuden seurauksina tai onnettomuuksien ennusmerkkeinä. Ne katsottiin tavanomaisen luonnon ulkopuolella oleviksi ilmiöiksi, joita ei yleensä pyritty selittämään luonnontieteen menetelmin ennen 1600-luvun lopputaitetta.

Arno Forsius

Olen yrittänyt lukea runon

olisit aloittanut tuulisen lauseesi läpi huoneiden yhtä tyynesti

Joel Haahtela

Ymmärryksen ylistys (Vapaasti Paavalin 1. kirje Kor. 13 mukaillen. Nykyhetken eskulapiuksille.)

olisin pahempi kuin ilveilijä, kumiseva tynnyri, särisevä soitin.

Pekka Vuoria

Uskontunnustus (tekijänä puolivanha aluelääkäri)

jota kiusasivat ajatustyrannit, byrokraatit ja poliitikot kaikkina aikoina

Christer Petersson

Vähemmän on enemmän

Franciscus Assisilainen kehottaa: luovu kaikesta minkä omistat, niin löydät rauhan sielullesi. Ei ihme, ettei tyyppi ole muodissa. Minäkö heittäisin pois työllä ja tuskalla hankkimani tavarat? Jos sielu vikisee, hankin uuden lelun tai otan lääkettä.

Terhi Heinäsmäki

Harkittu, tyylikäs runoteos eletyistä vuosista

Yleislääketieteen ja geriatrian erikoislääkäri, professori Sirkka-Liisa Kivelä kuuluu niihin harvoihin vanhuustutkijoihin, joilla on tietoa, osaamista ja kykyä tarkastella vanhenemista monesta eri näkökulmasta. Uudessa teoksessaan hän keskittyy ikääntymistä ja ikääntyneitä kuvaaviin suomalaisiin runoihin, joita hän on kerännyt parin vuosikymmenen aikana iltalukemistona olleista kokoelmistaan. Mukaan hän on valinnut 84 runoilijan tuotantoa, joista 48 on miehiä. Aikajana on 92 vuotta, alkaen Hilja Haahden runosta vuodelta 1913 ulottuen Kyllikki Villan vuonna 2005 julkaisemaan runoon.

Gustaf Molander, Pirkko-Liisa Rauhala

Ajassamme ajasta

Jotain ajastamme kertoo se, miltä kalenterimme näyttävät. Täyttä on nykyajan ihmisellä, tunnista tuntiin ja päivästä päivään. Ajasta on tullut kulutushyödyke ja mittari, joka tehokkaasti ohjaa elämäämme. Aika etenee meistä riippumatta. Aika on rahaa ja se on jatkuvasti läsnä. Ongelma on, että emme saa siitä otetta. Meissä näkyvät vain ajan jäljet.

Laura Kolbe

Terve, sairas vai tautinen?

Yleensä tiedämme varsin hyvin olemmeko terveitä vai sairaita. Toisinaan lääkärit löytävät ihmisistä tauteja vaikka nämä kokisivatkin itsenä terveiksi. Käsitteet terveys, sairaus ja tauti ovat kuitenkin liukkaita kuin saippua ja pakenevat yksiselitteisiä määritelmiä.

Pekka Louhiala

Psykiatrian järkäle uudistui

Teosta selaillessa kiinnittyy ensimmäiseksi huomio kasvaneeseen sivumäärään. Edelliseen, seitsemänteen painokseen verrattuna lähes 700 sivua tekstiä on tullut lisää. Puolet kirjoittajajoukosta on vaihtunut. Lisäys tulee pääsääntöisesti genetiikan, neurotieteiden ja psykofarmakologian suunnalta. Toisaalta myös käyttäytymistieteiden osioon on tullut mielenkiintoisia uusia lukuja, esim. "Normality and mental health", jossa pohditaan mielenterveyden olemusta muistakin näkökulmista kuin vain diagnoosien puuttuminen ja GAF > 70. Ajan henkeä Yhdysvalloissa kuvaavat myös uudet luvut: "Military and disaster psychiatry", ja "Impact of terrorism on children (911)".

Pekka Tani

Kiire on luovuuden hauta

Luovuudella tarkoitan sellaista toimintaa, missä käytämme mielikuvitustamme ja kekseliäisyyttämme jonkun asian tai ongelman selvittämiseksi ja ratkaisemiseksi. Luovuus ei siis rajoitu taiteisiin tai kulttuuriin, vaan se voi liittyä laajasti miltei kaikkeen inhimilliseen työhön ja toimintaan.

Claes Andersson

Reunamerkintöjä muutospuheen retoriikkaan

Kirjan alaotsikko "muutoksen retoriikka johtamisen ja organisaatioiden arjen näyttämöillä" kiteyttää hyvin kirjan sisällön. Kirjoittajat ovat hallintotieteen ammattilaisia, kokeneita tutkijoita ja kouluttajia. Heidän näkemyksensä perustuvat konkreettisiin syvähaastatteluihin, jotka tehtiin muutosprosessin läpikäyneissä firmoissa. Muutosprosessia kuvataan toisaalta johdon, toisaalta henkilöstön näkökulmasta. Kirjassa tutkitaan tiedon ja vallan kytköksiä, koska ne ilmentävät osuvasti johdon ja työntekijöiden näkemysten välistä jännitettä.

Jorma Laitinen

Minerva Krohn aloittaa Lääkärilehden kolumnistina

Lääkärilehden uusi kolumnisti, terveyskeskuslääkäri Minerva Krohn aloitti jo 16-vuotiaana lukiolaisena opiskelun Tampereen yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa.

Suvi Sariola

Lässähdys

Lehdessä kerrottiin, että meitä eurooppalaisia uhkaa lässähdys. Olemme elämäämme liian tyytyväisiä emmekä ponnistele tarpeeksi. Siksi kaikki lässähtää ja sitten emme enää ole tyytyväisiä. Niinistö varoitteli peräti luxemburgilaistumisesta, jossa keskiluokka odottelee vain suu auki kermaleivoksia ja punaviiniä. En ole käynyt Luxemburgissa, mutta se on kuulemma todella tylsä paikka. En halua Eurooppaan lisää tylsyyttä, vaikka punaviiniä olisi tarjolla kuinka. Sitä ei kuitenkaan voi mielin määrin juoda. Jos juo, lässähtää varmasti.

Minerva Krohn

Lääketieteen taksonomian marginaalista

Sofi Oksasen kirjasta on vaikeaa kirjoittaa, sillä jokainen lauseeni tuntuu seipäännielleen, pikkuporvarillisen keskiluokan edustajan pihtisynnyttämältä. Niin suuri kontrasti on Oksasen taidokkaalla kielellä kuvaaman marginaalielämän ja virkanaisen tekstin välillä. Oksasen Baby Jane tarjoaa sen sijaan jokaiselle virkamiehelle ja -naiselle mahdollisuuden raottaa DSM-III-luokittelun verhoja. Ihmisen mieli kun on niin monimuotoinen, että lääketieteen apuneuvokseen laatima taksonomia tekee sille rankkaa väkivaltaa. Oksanen kertoo siitä, mitä epävakaa persoonallisuushäiriö- ja paniikkihäiriödiagnoosi tarkoittaa elävässä elämässä ja että niiden takana on vereviä ihmisen lapsia. Samalla romaani tulee arvostelleeksi nykyisiä mielenterveyshoitoja, jotka eivät läheskään aina pysty riittävästi auttamaan näistä häiriöistä kärsiviä ihmisiä.

Päivi Hietanen

Mietelmiä Syvän Virran ääreltä

Lääketieteen rummutetuista voitoista huolimatta sairaus, kärsimys ja kuolema eivät ole hävinneet maailmasta minnekään. Tämän on Ilkka Vartiovaaran uuden kirjan keskeisin sanoma. Pitkälti omaan kokemukseensa peilaten hän myös kysyy, onko terveydenhuollon ammattihenkilöstö koulutettu ja kypsä kohtaamaan tämän kolmikon aikana, joka viestii melkein jokaiselta sivulta ja kuvaruudulta nuoruutta, menestystä ja tehokkuutta ja näiden tavoittelun ylivertaista tärkeyttä. Ja vastaus on tietenkin kielteinen.

Martti Kekomäki

Kolumnisti näköalapaikalta

- Psykiatrisen hoidon alasajo on alkanut näkyä viiveellä Vankimielisairaalassa. Meille tulee yhä enemmän syrjäytyneitä skitsofreniapotilaita: kun he eivät saa avohoidossa asiallista määrää hoitoa ja tukea, heitä päätyy entistä enemmän vankiloihin, sanoo Vankimielisairaalan ylilääkäri, dosentti Hannu Lauerma.

Suvi Sariola

Asioiden oikeita nimiä

Aiempi naapurini, lastentarhanopettaja, sai kerran täydennyskoulutusta, jossa kerrottiin, ettei lapsia koskaan, ikinä pitänyt hoputtaa sanomalla, että on kiire. Niinpä lapsia ei sitten hoputettu. Heille tehtiin vain selväksi, että piti toimia reippaasti. Sen sai sääntöjä rikkomatta tehdä niin julmalla ilmeellä ja henkirikoksia ennakoivalla äänellä kuin tarpeen oli.

Hannu Lauerma