Tuulahdus sairaalassa
Ensimmäisenä katosi psykiatri. Sitä ei pitkään ihmetelty, jokainenhan tietää, miten paljon heillä itsellään on ongelmia. Seuraavaksi hävisi patologi. Se herätti jo hiukan huomiota, etenkin kun psykiatria ei ollut sen koommin nähty, ja hänen katoamisestaan ollut kulunut vasta muutama viikko. Mutta sitten kaikki muistivat tv-sarjojen omituiset patologit ja nyökkivät ymmärtäväisinä. Silmälääkärin katoaminen kohahdutti kyllä; jokainenhan tietää, miten tärkeä paikka silmä on, sielun peili, kallisarvoinen kuin silmäterä. Mutta kaikkeen tottuu. Näkövikaisille tarjottiin ymmärtäväisiä käsipuolia. Korvalääkärin katoaminen kävi lähes huomaamatta, voisi sanoa melkeinpä äänettömästi. Neurologin katoaminenkaan ei juuri hätkähdyttänyt, oli jo totuttu. Sitä paitsi aivoja ei enää tarvittu oikeastaan mihinkään, olihan tietokoneet. Sisätautilääkärin häviäminen sai monet mietteliäiksi, ja kun selvisi, ettei kyseessä ollut mikään tavallinen sisätautilääkäri - sellaisethan olivat jo aikaa sitten kuolleet sukupuuttoon - vaan ihka oikea kardiologi, moni säikähti. Onhan sydän kaikkein tärkeintä ihmisessä. Mutta viimeinen niitti, joka sai ihmiset hetkeksi lähes tolaltaan, oli kirurgin haihtuminen - kuka nyt imisi rasvat ja täytelöittäisi rinnat?