Maailman kuuluisimmat sairauskertomukset?

Maailman kuuluisin lääkäri ei keksinyt penisilliiniä, stetoskooppia tai EKG:tä, vaan psykoanalyysin. On aivan sama, mitä mieltä kukin henkilökohtaisesti on tästä keksinnöstä, joka tapauksessa Freudin ajattelu muodostaa keskeisen ja ohittamattoman osan vuosisadasta, jonka perinteestä uusi alkanut vuosisatamme kehittyy. Nyt suomalaisella lääkärilukijalla on erinomainen tilaisuus syventyä lähemmin siihen, mitä Freud itse asiassa kirjoitti, jokaiselle lääkärille tutun kirjallisuusgenren kautta - Freudin kirjoittamat kuuluisat sairauskertomukset on nimittäin koottu yksien kansien sisään hänen 150-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi. Kun Freudin tapauskertomuksia luetaan sairauskertomuksina, todistavat ne paitsi Freudin oman ajattelun muutoksista ja kehityksestä, myös valtavasta yhteiskunnallisesta muutoksesta: siinä missä Freudin sairaskertomukset ovat yksityiskohtaisia, jopa kaunokirjallisia luomuksia, joista jokainen eroaa toisista, nykysairauskertomus on standardisoitu virallinen ja juridinen asiakirja, joka takaa paitsi potilaan myös lääkärin oikeusturvan.

Janne Kurki

Monentasoisia näkökulmia sairauteen

Kirjassa parasta on hieno kansikuva: Ellen Thesleffin Maisema, kevätyö. Takakannen miltei kokonaan peittää ärsyttävästi teksti. Siinä todetaan, että kirja on tarkoitettu niin terveydenhuollon ammattilaisille, päättäjille, tutkijoille kuin kaikille sairauden kysymyksestä kiinnostuneille. Tekstin mukaan kirja antaa uutta tietoa ja välineitä sairauksien ja sairastamisen hahmottamiseen ja tarjoaa ajattelun avaimia. Lupaukset levittäytyvät kovin laajalle ja kirjakin levittäytyy kovin laajalle. Siinä on kirjan hyvyys ja heikkous. Teksti on pientä, lyhyet sisennykset pienenpientä ja sivut täyteen ahdettuja. Artikkelit ovat erilaisia ja eritasoisia ja hyvinkin erilaisen pohjatiedon lukijalta odottavia. Niiden lopussa on laajat viitteet ja kirjallisuusluettelot.

Leena Niinistö

Tie suolle ja suolta pois: analyysi Yhdysvaltojen terveydenhuollon ongelmista ja ehdotus niiden ratkaisemiseksi

Niin hyvin kuin meillä tunnetaan yhdysvaltalaisen lääketieteen innovaatiot, niin huonosti meillä tunnetaan amerikkalaisen terveydenhuollon pulmat. Kaksi juurevaa jenkkiä, toinen hyvin meritoitunut Carterin aikainen apulaisterveysministeri ja Surgeon-General Dr. Richmond ja toinen maan kokeneimpia terveysekonomisteja, Dr. Rashi Fein, ovat nähneet paljon vaivaa kuvatessaan sadan vuoden jakson, joka näki maan nykyisen järjestelmän syntyvän.

Martti Kekomäki

Tukeva käsikirja keuhkosairauksista

Keuhkosairaudet-kirjan viime vuonna ilmestynyt 3. painos on tukevoitunut 800-sivuiseksi. Kirjoittajat ovat halunneet tässä käsikirjassa laajentaa lukijoiden tietämystä erityisesti kehitysbiologiasta, tupakasta vieroituksesta, uloshengitysilman merkkiaineista sekä hengityshäiriöistä. Uudistukset ovat tervetulleita, mutta kirjan taso vaihtelee nyt aiempaa enemmän aihepiireittäin. Ilmiö saattaa osin selittyä kirjoittajien taustalla. Osa heistä on pääosin kliinikoita, kun taas toiset ovat suuntautuneet enemmän tutkimustyöhön. Esimerkiksi keuhkojen immunologian ja patologian osuuksien läpikäyminen vaatii jonkin verran perustietoja, kun taas tupakasta vieroituksen sekä obstruktiivisisten keuhkosairauksien kappaleet avautuvat lukijalle helpommin.

Olli Säynäjäkangas

Sisäinen pessimisti

Hyvät kirjat kypsyvät kuin vuosikertaviini. Näin totesin, kun palasin parinkymmenen vuoden jälkeen Väinö Linnan Pohjantähteen. Lomalla imeydyin Pentinkulman elämään niin, että todellisuus ajoittain hämärtyi. Perhe nyökkäili ymmärtäväisenä ja muistutti välillä sosiaalisuuden ja yhdessäolon tärkeydestä. Kun santsasin lautaselleni soppaa, kauhan liike hidastui: mieleeni pomppasi Jussi Koskela, joka kehotti Almaa lisäämään vettä perunakeittoon. Samaan aikaan toisaalla, keskimmäiseni luki Mauri Kunnaksen lastenkirjaa. Siinä Saarijärven Paavo - koirana - useiden katovuosien jälkeen, hyvän sadon tullen, pyysi vaimon yhä lisäämään leipään puolet petäjäistä: veihän naapurimme touon halla. Eleen kauneus, kollektiivinen vastuu, sekä kontrasti nykyisen yltäkylläisyytemme määrään sumensi silmäni, ja kauhani jäi tyhjäksi.

Anu Wartiovaara

Rukouksestako apua?

Kollega, professori Pentti Huovisella on ongelma. Hän on lievässä ristiriidassa itsensä kanssa - vai onko? Huovisen kirjan nimi alaotsikoineen "Rukous kannattaa - voiko rukous parantaa?" ilmentää ristiriitaa osuvasti. Tunnustuksellisena kristittynä hänellä on asettaa väitteensä "rukous kannattaa" tueksi viime kädessä vain lujaan henkilökohtaiseen uskoon perustuva vakaumus "Jumala tekee ihmeitä jatkuvasti, mutta niitä voi ymmärtää vain uskon silmin" tai yleisluontoiset toteamukset "kristityn tulee käyttää rukousta kaikessa elämässään, myös lääketieteellisen hoidon osana". Mutta lääketieteilijänä hän on taipuvainen vastaamaan kielteisesti kirjan alaotsikkoon "voiko rukous parantaa?" Yleisellä tasolla ristiriita tietysti väistyy, kun ymmärrämme, että usko on tieteen ylä- ja ulkopuolella ja ettei uskoa voi todistaa oikeaksi tai vääräksi. Henkilökohtaisella tasolla kirjasta jää kuitenkin kaipaamaan "tiedemies Huovisen" sisäistä dialogia "kristitty Huovisen" kanssa, ja tämän puutteen vuoksi kirjoittajan pohdiskelu tahtoo jäädä valitettavan ohueksi.

Jorma Laitinen

Ubuntun jäljillä

Arkkipiispa Desmond Tutu kertoi taannoin afrikkalaisesta käsitteestä "ubuntu", jolla tarkoitetaan ihmisen olevan ihminen (vain) toisten ihmisten kautta. Ubuntu olisi hyödyllinen käsite neurotieteilijällekin, rakentuuhan ihmismieli sosiaalisessa vuorovaikutuksessa niin, että ilman muita ihmisiä olisimme kuin eläinten kasvattamia susilapsia. Yllättäen nykyaikainen aivotutkimus on muodostumassa filosofisten, biologisten, psykologisten ja kulttuuristen mielenselitysten sulattamoksi ja testausfoorumiksi, ja orastavan sosiaalisen neurotieteen voidaan katsoa tutkivan juuri ubuntun ilmentymiä aivoissa.

Riitta Hari

Lääkäreillekin tietoa ravitsemushoidosta

"Syömishäiriön ravitsemushoito" on ensimmäinen alan suomenkielinen oppikirja, joka on syntynyt kolmen kokeneen ravitsemusterapeutin yhteistyönä. Kirja antaa myös yleistajuista perustietoutta syömishäiriöistä. Se on tervetullut lisä vähäiseen suomenkieliseen kirjallisuuteen näistä sairauksista - näin niistä olemassa oleva hiljainen, kokemusperäinen tieto siirtyy muillekin terveydenhuollon toimijoille. Kirja sisältää myös hyvän, tosin melko suppean listan alan kirjallisuudesta sekä liitteiden muodossa mm. käytännönläheisiä ohjeita potilaille.

Katri Makkonen

Apua pakonomaiseen syömiseen

Käypä hoito -suosituksen mukaan AA-liikkeen avulla parannutaan alkoholismista vähintään yhtä hyvin kuin kognitiivisella hoidolla. AA:n menestyksellisiä periaatteita on sovellettu myös muissa riippuvuuksissa ja ongelmissa. Overeaters Anonymous perustettiin USA:ssa vuonna 1960. "Anonyymien ylensyöjien kaksitoista askelta ja kaksitoista perinnettä" on käännetty järjestön julkaiseman kirjan 12. painoksesta. Toiminnan anonymiteetin periaate näkyy kansilehdeltä lähtien, sillä kirjan kirjoittajia ja suomentajia ei mainita.

Pertti Mustajoki

Oivallinen yleisesitys potilas- ja lääkevahingoista

Talentumin Terveydenhuollon ammattilaiset -kirjasarjan varhaisimmat osat eivät juurikaan yltäneet ammattilaisten odottamalle tasolle. Nyt on kynnys jo ylitetty ja samalla edetty aika lailla pidemmälle. Reima Palosen, Asko Nion ja Pertti Mustajoen kirja Potilas- ja lääkevahingot on oivallinen yleisesitys aiheestaan. Tekijöistä Nio ja Palonen ovat nuoresta iästään huolimatta potilas- ja vahingonkorvausoikeuden kokeneita konkareita, Mustajoki puolestaan arvostettu lääketieteen ja terveydenhuollon riskien asiantuntija.

Aulikki Wallin, Ahti Saarenpää

Pronssiin valettuja mietteitä

Pronssitöissä viehättää pinnan värien rikkaus ja pronssin antama mahdollisuus muodon pysäyttävään voimakkaaseen, ryöpsähtävään ilmaisuun. Esittelemäni taitelija on työterveyslääkäri ja kurssein, itseopiskelulla sekä ammattilaisten opin avulla kouluttautunut kuvanveistäjä Veikko Karskela. Hän on tehnyt veistoksia 1980-luvulta ja ollut kolmen eri kuvataiteilijan opissa, viimeksi professori Terho Sakin luona.

Antti Hernesniemi

Kohinaa aivoissa

Suomalaiset kuulemma haluavat asua omakotitalossa järven rannalla. En minä, olen vannoutunut kaupunkilainen. Haluan kulkea kotiin ratikalla ja hissillä. Olen aina asunut korkeintaan kymmenen minuutin matkan päässä elokuvateatterista. Rakastan kahviloita, ja tietoisuutta siitä, että ne odottavat minua asiakkaakseen, valmiina palvelemaan. Parvekekukkien kasteleminen on mielestäni oiva tapa ylläpitää luontosuhdetta. Ei Helsingissä ehdi katselemaan ruohon kasvamista tai muurahaisten kävelyä. Ympärillä tapahtuu niin paljon, ettei aika riitä sellaiseen joka ei ole välttämätöntä.

Minerva Krohn

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030