Psykooseista näkemyksellä

Johan Cullberg on ruotsalainen psykiatrian emeritusprofessori ja psykoanalyytikko, joka keskittyi tutkijanurallaan ensipsykoosien hoidon kehittämiseen. Aivan oman antinsa hänen käsitystensä kehitykselle on antanut vanhemman veljen skitsofrenia, jonka pohjalta Cullberg oppi ymmärtämään sairauden yksilökohtaisia ulottuvuuksia syvällisesti. Omaisrooli on vaikuttanut myös kirjoittajan näkemyksiin hoitojärjestelmän puutteista.

Jyrki Korkeila

Psykoterapian kokoomateos ei ihan vakuuta

Kokoomateos perustuu osin vuonna 2000 Norjassa pidettyyn skitsofrenian psykoterapiakongressiin. Kirjassa on tietty kongressiesitysten pohjalta rakennetuille kirjoille tyypillinen hajanaisuuden ja viivästymisen vivahde. Suomalaiset aiheen pioneerit - Veikko Tähkä psykoterapian ja Yrjö Alanen tarpeenmukaisen ja kokonaisvaltaisen skitsofrenian hoidon edustajana - ovat kirjassa hyvin esillä, mutta suomalaisia ei valitettavasti kirjoittajina ole.

Matti Isohanni Ja Pirjo Mäki

Pahuudesta

Mitä pahuus on? Sanakirjat tarjoavat joukon synonyymejä : synti, jumalattomuus, perversio, konnamaisuus, paheellisuus, ilkeys, pahansuopaisuus, moraalittomuus...

Claes Andersson

Lääkäri - kallonporauksella - vallan ytimeen

Vuonna 1945 ilmestynyt Sinuhe egyptiläinen on ensimmäinen Mika Waltarin suurista historiallisista romaaneista, aikalaiskriitikoiden tyrmäämä mutta suuren yleisön rakastama suuri lukuromaani ja kansainvälinen myyntimenestys, joka tähän mennessä on käännetty 40 eri kielelle. Michael Curtis ohjasi kirjasta kehnohkon suuren budjetin Hollywood-elokuvan 1954.

Juha T. Laine

Sanoja - terveydeksenne!

Hoitavat sanat on ensimmäinen kirjallisuuterapian käytännöllinen opas maassamme. Se on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat tutustua itseensä (tai johonkin elämänalueeseensa) paremmin. Kirjan ovat toimittaneet Suomen kirjallisuusterapiayhdistyksessä aktiivisesti toimivat äidinkielenopettaja ja psykologi. Kahdeksasta kirjoittajasta viisi on kirjallisuusterapeutteja.

Martina Torppa

Tasavertaisia arvoltaan ja oikeuksiltaan

Päädyin opiskelemaan lääketiedettä kiinnostuksesta luonnontieteisiin. En lainkaan ajatellut päätyväni pitämään vastaanottoa terveyskeskukseen, suunnitelmissa oli ennemminkin ura laboratoriossa perustutkimuksen parissa. Minua kiinnostivat solut ja niiden toiminta.

Minerva Krohn

Epätavallinen oppikirja

Hullu Äiti koostuu 20 aforistisesta, käännöksenäkin esteettisesti nautinnollisesta esseestä. Tutkiessaan minäkokemuksen historiaa Davoine puhuu subjektin maanpaosta, ihmisyyttä kohdanneesta vahingosta, jonka mielisairaaloiden lopettaminen aiheuttaa.

Heikki Majava

Vastarintamies vauhdissa

Valtakunnannarisija Paavo Haavikko on vahvassa vedossa uusimmassa kirjassaan. Akrobaatin elkein hän kieputtaa suomenkieltä kuin Ronaldinho jalkapalloa. Kirjan nimi ei ole erityisen omaperäinen. Sveitsiläisen teologin Karl Barthin tavaramerkki oli lähes sama. Barthin mukaan Jumala vastaa Ei, kun me sanomme Kyllä ja päinvastoin. Mutta lähes jumalallinenhan on Haavikonkin asema Suomen kirjallisuudessa.

Jorma Laitinen

Lähtöneuvottelu

Tapahtumapaikka: neljän hengen potilashuone, jossa on vasemmalla ovensuussa tyhjä sänky ja oikean puolen molemmissa sängyissä potilaat. Pappa makaa liikkumattomana vasemmalla ikkunapaikalla. Sisään pelmahtavat kiertokärryt ja niiden perässä pari lääkäriä ja hoitajaa, jotka seisahtuvat vain hetkeksi papan sängyn päätyyn. Yksi huokaa, toinen pudistaa hiukan päätään, ja seurue jatkaa oikealla olevien potilaiden luo. Puoliavoimesta ovesta luikahtaa sisälle mustakaapuinen hahmo, joka istahtaa papan sängyn reunalle. Pappa ilahtuu ja avaa silmänsä.

Anne-Maria Kuopio

Vajaa-aivoinen kansanosa

Teoksessa Suuret kysymykset (Ajatus-kirjat 2005), jota kuvataan eri alojen huippuasiantuntijoiden kirjoittamaksi, kerrotaan, että aivojensa rakenteen vuoksi naiset kykenevät joustavaan ja kokonaisvaltaiseen ajatteluun ja he havaitsevat asiayhteydet erityisen hyvin. Aivojensa takia nainen on sosiaalisesti ja kielellisesti etevämpi kuin mies. Miehetkin ovat jossain parempia: he "juoksevat upeasti" ja "heittävät palloa tarkasti". Miehen luonnehdinta, joka samanlaisena esiintyy lukuisissa ns. naisjohtamista ylistävissä tietokirjoissa, vastaa 1800-luvun kuvausta neekereistä. Isoaivopuoliskoja yhdistävän aivokurkiaisen suuremmasta koosta johtuvia naisten erityiskykyjä on Suomessa kuvannut mm. neurologian professori sanomalehtiartikkelissaan, ja huutokuoroon liittyneet muut asiantuntijat ovat kertoneet miehen aivojen joutavan karsiutumaan evoluutiossa.

Hannu Lauerma

Ajankohtainen keskustelunavaus

Seppänen varoittaa pamflettinsa takakannessa: "Tämä kirja voi muuttaa suhteesi alkoholiin - pysyvästi." Hän on oikeassa, sillä teksti pysähdyttää lukijan pohtimaan alkoholinkäyttöään. Kirjailija kertoo alkoholiriippuvuudestaan ja on kirjannut vuoden raittiuden synnyttämät viina-ajatuksensa. Seppänen on taitava kirjoittaja, joka osaa koukuttaa lukijansa ajankohtaiseen aiheeseen kuten edellisessäkin kirjassaan (Hullu työtä tekee). Hän polemisoi, on hauska, ilkeä ja omaperäinen. Hän juttelee lukijan kanssa.

Päivi Hietanen

Sisätautipäivystäjän anksiolyytistä uusi painos

"Hei, mitä me käytettiin ennen kuin oli Akuuttihoito-opasta?" voidaan parhaaseen floramainostyyliin kysyä opuksesta, jonka painokset lääkäripolvet ovat kolmen viime vuosikymmenen aikana selanneet hiirenkorvalle. Kirjan saavuttamaa asemaa kuvaa hyvin, että sen esipuheessa ei enää ilmoiteta kohderyhmiä tai tavoitteita. Vuosien mittaan kirjan sivumäärä on nelinkertaistunut. Uusinkin painos mahtuu parin sentin paksuisena vielä lääkärintakin taskuun. Kuvia kirjassa on vähän, mutta kuitenkin riittävästi, selkeitä taulukkoja taas suhteellisen runsaasti.

Auvo Rauhala

Vilkaisuja Valo ohjaa sisäistä kelloamme

Valo vaikuttaa mielialaamme ja vireystasoomme. Syksyn lähestyessä toivoisi, että sitä voisi varastoida jonnekin pimeän vuodenajan varalle.

Maira Palosuo

Lääkärinkieltä potilaalle

Lääkärit puhuvat lääkärinkieltä, josta potilailta osa menee väistämättä yli ymmärryksen. Tätä ongelmaa helpottamaan on Duodecimin yleisten tietokirjojen sarjassa julkaistu Lääkärinkielen sanakirja (jonka aiemmat painokset on julkaistu yhdessä Apteekkariliiton kanssa). Kirjan sanastoa koottaessa on hyödynnetty Lääketieteen termit -teosta. Sanasto on selkeä ja termit on selitetty lyhyesti. Useassa kohdassa on ks.- tai ks. myös -viittaus rinnakkaiseen hakusanaan, joka täsmentää käsitettä.

Maira Palosuo

Esiteolliset terveysolot piirilääkärien kuvaamina

Kirjan kansi jo virittää odottamaan hyviä lukuhetkiä. Tammelan Kaukjärvi siinä johdattaa lukijan 1800-luvun puolenväliin, jolloin "ihmisellä oli aikaa kuolla tauteihin" sekä maailmaan, jossa vahva optimistinen luottamus ihmisten kykyyn luoda parempi huomen oli luettavissa piirilääkärien vuosikertomuksista. Tänä aikana on viimeinen mahdollisuus tarkastella ympäristön ja terveyden välistä vuorovaikutusta esiteollisessa Suomessa, jossa 1,75 miljoonaisesta väestöstä 80 prosenttia sai elantonsa maa- ja metsätaloudesta. Tarkastelun kohteeksi valittu aika (1857-65) alkaa Krimin sodan jälkeisistä koleraepidemioista ja loppuu suuriin kuolovuosiin. Samoihin aikoihin piirilääkärien lukumäärä kaksinkertaistuu (123:een).

Leena Niinistö

Tartuntataudit Suomen ja maailman historian muokkaajina

Mika Kallioisen kirjan kohteena ovat Suomessa esiteollisena aikana esiintyneet tartuntataudit. Kirjassa tarkasteltava ajanjakso yltää 1200-luvulta 1860-luvulle. Teollisen ajan myötä osa vanhoista vitsauksista katosi tai niiden vaikutus väheni; tällaisia tauteja olivat isorokko, malaria, lavantauti, pilkkukuume ja punatauti. Toisaalta uusiakin tartuntatauteja ilmaantui: koleraa esiintyi Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1831. Kallioisen pyrkimyksenä on lisätä ymmärrystä tartuntatautien, yksilön ja sosiaalisen ympäristön suhteesta, eli kyse on tartuntatautien yhteiskuntahistoriasta. Taudeista kirjassa keskitytään ruttoon, lepraan ja isorokkoon.

Timo Hannu

Lääkärit kirjailijoina

Lääkärit kirjoittavat muutakin kuin reseptejä, eivätkä vain ne viisi, joiden nimet löytyvät pikasilmäilyllä Suomen Kirjailijaliiton jäsenluettelosta. Ristiinan Himalansaaressa Sinisen Saimaan taideinstituutissa on vuosien mittaan kokoontunut kymmenkunta luovan kirjoittamisen kurssia, joista joka toisella olen saanut toimia ohjaajana. Kurssilaiset ovat kaikki lääkäreitä, useimmat yhä työelämässä mukana olevia, jotkut eläkkeelle jääneitä. Kerta toisensa jälkeen on ollut ihastuttavaa havaita, kuinka innostuneesti kurinalaisen ammatin harjoittajat irrottautuvat arkirooleistaan luovan itseilmaisun kokeiluihin. Alansa spesialistikin on toden totta kaiken ikänsä homo ludens, leikkivä ihminen, kuten hollantilainen kulttuurihistorioitsija Johan Huizinga on ihmisen sisintä olemusta luonnehtinut.

Torsti Lehtinen

Oletko unohtanut runot?

"Ei, mitä kaunis on muuta kuin kauhean alku, jonka me saatamme juuri kestääkin, ihaillen, koska se halveksii tuhota meidät. Kauhea on joka enkeli". Näin sanoo Rainer Maria Rilke ensimmäisessä Duinon elegiassaan, jonka Aila Meriluoto on tulkinnut suvereenisti suomeksi. Se tuli vastaan erikoisessa yhteydessä, Arne Dahlin rikosromaanissa Vuoren huipulle. Arne Dahl on pseudonyymi, jonka taakse kätkeytyy Jan Arnald, kirjallisuudesta väitellyt kriitikko ja kulttuuritoimittaja. Siksi häneltä onnistuu hiukan harvinaisempienkin kirjallisten lähteiden siteeraaminen.

Jari Sinkkonen

Nobel-palkitun muistitutkijan elämäntyö

Eric Kandel on yhdysvaltalaisen Columbian yliopiston psykiatrian, fysiologian ja neurobiologian professori ja klassikoksi muodostuneen neurobiologian oppikirjan "Principles of Neural Science" kirjoittaja. Kun hän sai fysiologian Nobel-palkinnon vuonna 2000, komitea pyysi häntä kirjoittamaan elämäntyöstään esseen. In Search of Memory on syntynyt tuon esseen pohjalta ja se sisältää keskeisten tutkimustulosten esittelyn ohella elämänkerrallisia elementtejä.

Helena Pihko

Uupumus on monimuotoinen ilmiö

Fatigue - fatiikki, väsyvyys, uupumus - on vaikeasti suomeksi käännettävä termi, jolla kuvataan monimuotoista ja vaikeasti määriteltävää ilmiötä. Uupumus voidaan jaotella sentraaliseen ja perifeeriseen, joista jälkimmäinen on helpommin myös objektiivisesti mitattavissa. Sentraalista uupumusta lähestytään yleensä vain kysymällä subjektiivista uupumuksen tunnetta erilaisilla kyselylomakkeilla. John DeLucan toimittamassa kirjassa on pyritty valottamaan tätä moninaista ilmiötä tarkastelemalla asiaa eri sairauksien näkökulmasta ja etsien yhteisiä piirteitä oireen patofysiologian ymmärtämiseksi. Kirjoittajia on 33 ja he ovat pääosin amerikkalaisia. Mukana on kaksi kirjoittajaa Alankomaista, joiden toimipaikka on nimeltään "Expert Center for Chronic Fatigue" (Nijmegen).

Kirsti Martikainen