Evoluution seuraava aste
Hersyvä sarkasmin maustama nauru kiirii yli luentosalin. Tulevaisuus-seminaarin puhuja, avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja, on saanut vuoron puhua tulevaisuudesta omasta näkökulmastaan. Tässä mainiossa seminaarissa, jonka Duodecim taannoin järjesti arkkiatri Risto Pelkosen vetämänä Kuopion lääkäripäivillä, useiden tieteidenalojen edustajat esittivät visioitaan tulevaisuudesta. Minä puhuin molekyylilääketieteen ja geenitekniikan merkityksestä tulevaisuuden lääketieteessä. Olin juuri ehtinyt lausua, että sadan vuoden kuluttua pidettäneen barbaarisena nykyistä hoitokäytäntöä: annamme potilaalle kuin potilaalle saman lääkeannoksen, korkeintaan painoon suhteuttaen. Farmakogenetiikan keinoin voisimme ehkäistä sivuvaikutuksia antamalla nopeille metaboloijille jopa satakertaisia annoksia hitaisiin metaboloijiin nähden, vaikuttavan aineen pitoisuuden säilyessä suunnilleen vakiona. "Haa!" sanoi huvittunut Valtaoja. "Kollegani tässä uskaltautuivat tulevaisuudessaan 10-20 vuoden päähän, hurjimmillaan sataan". Sitten hän asetti meidät aikajanallaan perspektiiviin, jossa ihmisen olemassaolon aika oli pienempi kuin hyttysen kakka (mikäli hyttynen kakkaa, tämä askarruttaa kuopustani). Inhimillinen lyhytnäköisyyteni konkretisoitui hetkeksi, ja pienenin johonkin historian ja tulevaisuuden kohtaamiskohdan merkityksettömälle ei-kenenkään-maalle.