Mekaaninen valkohai
Hiekka viltin alla tuntui kivikovalta vatsaani vasten. Esa oli tahtonut että asetumme puiden varjoon, sinne mistä oli hyvä näkyvyys rantaviivalle. Esa ei halunnut että kävisi niin kuin edellisellä viikolla: jostain oli ilmestynyt lapsia, jotka olivat alkaneet ruiskia vettä pistooleistaan. Olin nukahtanut olkihattuni alle, ja herännyt siihen että Esa karjui lapsille. Nämä olivat hetken tuijottaneet miestä, joka oli maannut vihreällä viltillä kuin sfinksi, ja pyrähtäneet sitten pakoon. "Saatana!", Esa oli huutanut heidän peräänsä. Muistin vieläkin häpeän, joka oli tuntunut siltä kuin olisin äkkiä ollut alasti ihmisten tuijotuksen alla.
