Tytöt, pojat ja koulunkäynti

Helsingin Sanomien NYT-liite kysyi pyhäinpäivän aattona, kumman elämä on helpompaa, miehen vai naisen. Ainakin koulunkäynnissä näyttäisi olevan hyötyä siitä, että on syntynyt tytöksi. Tytöt menestyvät suomalaisessa peruskoulussa paremmin kuin pojat. Ero on selkeästi näkyvissä jo ala-asteen kolmannella luokalla ja kasvaa koulunkäynnin edetessä, kunnes yläasteen viimeisessä todistuksessa, jolla siirrytään seuraavan asteen opintoihin, on ero väestötasolla tilastollisesti merkitsevä kaikissa oppiaineissa. Ero on pienin matematiikassa mutta siinäkin tyttöjen eduksi, ja äidinkielessä tyttöjen ja poikien arvosanojen keskiarvon ero on kokonainen numero.

Liisa Keltikangas-Järvinen

Tytöt, pojat ja koulunkäynti

Yhteiskunnan ja opetushallituksen pitäisi olla huolissaan poikien koulumenestyksestä, kirjoittaa Liisa Keltikangas-Järvinen.

Kuninkaan henkilääkäreistä Lontoon Leonardoon ja Halleyn komeettaan

Royal Society, Englannin vanhin tieteellinen seura, perustettiin edesauttamaan tieteellisen vallankumouksen aatetta. John Gribbin, joka on englantilainen tietokirjailija ja koulutukseltaan astrofyysikko, taustoittaa uudessa kirjassaan Societyn syntyä William Gilbertin (1544-1603), Francis Baconin (1561-1626), Galileo Galilein (1564- 1642) ja William Harveyn (1578-1657) elämäntöiden kautta. Heistä kolme oli luonnontutkijaa: Gilbert magnetismin tutkija (pääteos "De magnete", 1600), Harvey verenkierron löytäjä ("De motu cordis", 1628) ja Galilei, kuten tunnettua, fyysikko sekä astronomi. Bacon oli filosofi, joka kehitti induktiivista päättelyä (etenemistä havainnoista ja kokeista teorioihin), jolla oli suuri vaikutus aikansa tieteenfilosofiaan. Herroista Gilbert ja Harvey olivat lääkäreitä: Gilbert toimi kuningatar Elisabet I:n ja Harvey Kaarle I:n henkilääkärinä; lisäksi Galilei oli opiskellut lääketiedettä.

Timo Hannu

MediCanto virkeänä

Hm, sähköpostia MediCantolta ja sama posti on mennyt 41 kollegalle. Postilista on kasvanut, konsertti-ilmoituksia on nähty pari kertaa vuodessa. Uusi johtaja Paavo Hyökki on ilmeisen tarmokas ja oli Uli Korhosen todellinen löytö. Näin ollen lääkärikuoroa tullaan edelleen kuulemaan konserteissa ja erilaisissa tapahtumissa. Parin vuoden kuoronjohtamisen jälkeen Paavo Hyökillä on nyt jo varmaan selkeä käsitys MediCantosta. Miten olet viihtynyt lääkärien keskuudessa?

Marja-Liisa Kangas

Pitääkö olla onnellinen?

Kalifornialaisen vanhenemistutkijakollegani aviomies on kuuluisa taloustieteilijä, joka 1970-luvulta saakka on tutkinut talouden ja onnellisuuden suhdetta. Viime helmikuussa, pimenevässä Los Angelesin illassa, hänen vaimonsa ohjaamassa autossa käytiin seuraavanlainen keskustelu. Dick: Ihmiset luulevat tulevansa onnellisemmiksi, jos saisivat enemmän rahaa, mutta tutkimustieto kertoo, ettei se pidä paikkaansa. Ei lisäraha tee ihmisiä onnellisemmiksi, ja hyvin köyhäkin ihminen voi olla onnellinen. Minä: Saattaa olla näin, mutta silti jokainen ihminen tarvitsee perusasiat, puhdasta vettä, kunnon asunnon, lapsille koulutuksen. Dick: Mistä sinä tiedät, mitä ihmiset haluavat, ja että se olisi juuri tuota. Minä: Tuollainen puhe on oikeaa yläluokkaista arroganssia! Dick: Tuollainen puhe on silkkaa paternalismia!

Marja Jylhä

Koti-ikävä

Ensimmäiset kuukaudet vieraassa maassa kuluvat ihmetellessä. Uusi ympäristö on kuin tehdasjäykkä vaate: kiinnostava, mutta oudon hajuinen eikä vielä vartalonmyötäinen.

Terhi Heinäsmäki

Hoitajat pakkohoitamaan

Hoitajat ovat jääneet palkkakuoppaan, mutta TEHY on itsekin syyllinen. Hoitajat eivät ole suostuneet siihen, että erikoisosaamisesta tai vastuusta saisi korkeampaa korvausta, kirjoittaa Antti Tamminen.

Oppikirja Peyronien taudista

Peniksen ja uretran rekonstruktioihin erikoistunut chicagolainen urologi Levine otti itselleen haasteellisen tehtävän toimittaa ensimmäinen pelkästään Peyronien tautia käsittelevä oppikirja - ja onnistui. Kirjoja aiheesta on julkaistu aiemminkin, mutta ne ovat etupäässä kokoelmia jonkin tautia käsitelleen symposiumin sisällöstä. Oppikirjan toteutusta varten Levine keräsi ympärilleen kansainvälisen asiantuntijajoukon, joista kenen tahansa ansiot olisi todennäköisesti luettavissa Peyronien taudin "kuka kukin on"-teoksesta, jos sellainen olisi olemassa.

Ossi Lindell

Balettitanssija Minna Tervamäki: Kauneuden kokemus hoitaa sielua

Minna Tervamäki ei epäröinyt hetkeäkään, kun häntä pyydettiin esiintymään HYKSin Psykiatriakeskuksen kulttuuriviikolle. Hänen mielestään on tärkeää, että taiteilijat vievät esityksiään sellaisiin paikkoihin, joissa taidetta ei yleensä nähdä.

Ulla Toikkanen

Lilli Kinnunen kuvasi elämäänsä Lapinlahden sairaalassa Kuvaaminen auttoi parantumaan masennuksesta

Lilli Kinnusen valokuvissa rypistynyt Muumi-ilmapallo roikkuu huoneen katossa ja potilastoveri istuu kaupan ostoskärryssä Lapinlahden pihalla. Sairaalan puutarhassa otetuissa kuvissa on unenomainen, salaperäinen tunnelma. Kinnusen valokuvat olivat esillä HYKSin Psykiatriakeskuksen kulttuuriviikolla.

Ulla Toikkanen

Omaishoitajat

Nyt kun julkinen terveydenhuolto rimpuilee poliittisen kriisin partaalla ja yksityinen puoli valmistautuu hyötymään julkisen puolen vaikeuksista, olisi paikallaan puhua myös siitä osasta hoito- ja hoivajärjestelmäämme, josta harvemmin puhutaan - nimittäin lähiomaisten, omaishoitajien, elintärkeästä osuudesta. Ilman heitä koko hieno järjestelmämme olisi heikoilla ja saattaisi jopa romahtaa. Omaishoitajia on sentään noin 300 000, joskin vain joka kymmenes saa rahallista korvausta työstään.

Claes Andersson

Itkupillejä ja kivikasvoja?

Kyyneltyminen ei ole surullisissa tilanteissa synti vaan jopa suotavaa, mutta lääkärin täytyy myös kyetä pitämään ohjat käsissään, kirjoittaa Päivi Hietanen.

Rikos ja kirjallisuus

nRikos hyväksytään nykyään laadukkaan kirjallisuuden aihealueeksi siinä missä kaikki muukin inhimillinen. Vielä parisenkymmentä vuotta sitten dekkarit olivat halveksittavaa kioskikirjallisuutta, jota valtaväestö luki, mutta ei luettuaan jättänyt hyllyyn vieraiden arvostelevien kommenttien pelossa. 1960-ja 70-lukujen suosikkikirjailija Mauri Sariola saattoi vielä huitaista dekkarin kasaan päivässä keksien juonta kirjoittaessaan ja murhaajan henkilöllisyyden liuskapinon ollessa riittävän korkea viinavelkojen kuittaamiseksi. Nykydekkarin kirjoittaja on samalla tavalla ammattitaitoinen kuin ns. vakavista aiheista (mikä muuten voisi olla rikosta vakavampaa?) kirjoittavat ammattitoverinsa. Rikoskirjallisuuden yhteiskuntakuvaus on usein hyvin tarkkaa ja syvältä luotaavaa, henkilöhahmojen psykologinen kuvaus ja tekojen taustat esitetään parhaimmillaan poliisiprofiloijan tarkkuudella. Sekä hyvien että pahojen psyyke kuoritaan kokonaan auki samalla jännitettä lisäten.

Juha T. Laine

Lääkäri rikollisuutta vastaan eli lääkäri rikoskirjallisuudessa Patricia Cornwellin Kay Scarpetta -romaanit

Amerikkalainen Patricia Cornwell on aikamme menestyneimpiä ja palkituimpia rikoskirjailijoita. Oikeuslääkäri Kay Scarpettan tutkimuksista kertovan kirjasarjan aloitti vuonna 1990 teos Post mortem, minkä jälkeen kuolinsyyntutkija on ehtinyt seikkailla viidessätoista romaanissa. Cornwellin romaaneja on käännetty 22 kielelle.

Moraalia psykopaattien ja byrokraattien puristuksessa Michael Connellyn rikoskirjallisuutta

Michael Connelly (s. 1956) kuuluu modernin rikoskirjallisuuden ehdottomaan kärkeen. 1930-luvun lamavuosien synnyttämä kovaksikeitetyn dekkarin perinne edellyttää kirjan lähtökohdaksi murhaa ja mieluiten sen taustalle myös häikäilemätöntä valtapeliä, oman edun tavoittelua ja kasoittain rahaa. Kun mikään ei enää riitä hätkähdyttämään todellisten tapahtumien saaman mediajulkisuuden rinnalla, on rikoskirjallisuus alkanut yhä enemmän käsitellä äärimmäistä pahaa, sadistisia sarjamurhaajia kehittelemässä huolellisesti juoniaan ja yrittämässä toteuttaa täydellistä, julmaa rikosta. Arkkityyppinen etsivä ei ole kuitenkaan muuttunut. Raymond Chandlerin ja Dashiel Hammettin luoma karunkova, lahjomaton ja pientä ihmistä puolustava ja ymmärtävä stereotyyppinen hahmo elää edelleen, vaikka nykyajan tapaan käyttääkin tutkimuksissaan tietokonetta, kännykkää ja turvautuu modernin lääketieteen tarjoamiin DNA-tunnisteisiin ja psykologian profilointimenetelmiin.

Juha T. Laine

Ikuisen nuoruuden lähde

Elipä kerran, kauan sitten, nuori äiti, joka 80-vuotiaana synnytti ensimmäisen lapsensa, suloisen kultakutrisen tyttären. Muutaman sadan hedelmällisyysvuotensa aikana tuo äiti täytti jälkeläisillään maan, törmäsi 500-vuotiaana mammuttiin ja kuoli. Tyttäristä vanhin, kultakutri, joka syntyi vanhempien ollessa nuorimmillaan, eli 400-vuotiaaksi, ja jokainen hänen sisaruksistaan eli tuosta vähemmän, riippuen siitä, minkä ikäisiä vanhemmat olivat olleet hänet siittäessään. Sukupolvi sukupolvelta jälkeläisten elinaika lyheni. Sisarussarjan vanhimmat elivät pisimpään, nuorimmat vanhenivat nopeimmin, ja vauvat olivat lopulta vanhoja jo syntyessään. Se oli sen tarinan ja valtakunnan loppu.

Anu Wartiovaara

Ikuisen nuoruuden lähde

Kun rejuvenaation mekanismit selviävät, kiiltelee edessämme biologian Monaco, missä verot ja vuodet eivät vaivaa ja ikuisen nuoruuden samppanja suihkuaa, kirjoittaa Anu Wartiovaara.

Monipuolisesti musiikista ja lääketieteestä

Miten ja miksi musiikki on syntynyt? Miten musiikki vaikuttaa ihmisen fysiologiaan? Ovatko muusikon aivot erilaiset? Miksi joillakin ihmisillä on absoluuttinen sävelkorva? Onko se heille siunaus vai kirous? Mistä on hyvä laulaja tehty? Muun muassa näitä kysymyksiä tarkastellaan teoksessa Music meets medicine, joka perustuu Signe ja Ane Gyllenbergin säätiön viime syyskuussa järjestämän seminaarin esitelmiin.

Pekka Louhiala

Taidenäyttely Lääkäripäivillä 2008

Jo kymmenennen kerran on valtakunnallisilla Lääkäripäivillä lääkäreiden avoin taidenäyttely Helsingin Messukeskuksessa, nyt ajankohta on 6.-10.1.2008. Taidenäyttelystä on muodostunut odotettu traditio, joka vuosittain on saanut lisääntyvässä määrin positiivista palautetta. Myös tulevilla Lääkäripäivillä on runsaasti seinäpinta-alaa taidetta harrastaville kollegoille.

Ulla-Kaija Lammi

Kuuluvatko sosiaaliset terveyserot lääkäreille?

Aina ja kaikkialla rikkaat ovat eläneet pitempään kuin köyhät. Suomessa tuloerot ovat maailman pienimpiä. Voisi siis luulla, että sosiaaliset terveyserot olisivat meillä pienempiä kuin eriarvoisemmissa yhteiskunnissa, mutta eivät ole.

Osmo Soininvaara