Hukassa itseltään
Ollessani taas lenkillä eräänä arki-iltana törmäsin sellaiseen huvittavaan havaintoon, että koko Suomi on jatkuvassa liikkeessä. Kello oli jotain neljän ja viiden välillä. Lukemattomat henkilöautot ryömivät hiljalleen loskan ja pakokaasun seassa kuskinsa kotia kohti, ja jalkakäytävillä liikkuvista ihmisistä suurimmalla osalla oli tuulipuku, kuten itselläni. Joillakin oli hieman arvokkaamman näköinen urheiluasuste, jota he tuskin itse nimittävät tuulipuvuksi, mutta he tekivät silti samaa kuin ihmiset tuulipuvuissa: juoksivat kuolemaa pakoon. Ei kuolema varmaankaan ollut heidän ajatuksissaan aineellistuneena ja terävänä, mutta toiminnan tarkoitus ei missään tapauksessa ollut edetä paikasta toiseen. Lenkkeilijä ei matkusta. Hän tehostaa aineenvaihduntaansa, polttaa rasvaa, kuntouttaa lihaksiaan ja haukkaa happea. Matka kulkee pisteestä A pisteeseen A. Se ei varsinaisesti ole fyysistä etenemistä: matka tapahtuu aineellisessa, mutta päämäärä on epäaineellinen.