Väestöntutkimuksen pikkujättiläinen

Joukko Suomen johtavia väestötieteilijöitä on toimittanut täysin uudistetun laitoksen vuonna 1994 ilmestyneestä teoksesta. Reilussa kymmenessä vuodessa moni seikka väestössä on muuttunut. Suomen väestörakenne on muuttunut, kuten myös siihen vaikuttavat tekijät, väestön muutostekijät. Väestönkehitystä koskevat arviot ovat tärkeitä terveyspoliittiselle päätöksenteolle. Tulevaisuuden ennustajien on hyvä tuntea myös väestönmuutosten historia.

Ossi Rahkonen

Hypnoosista omintakeisesti

Suomalaiset hypnoositietokirjat ovat tähän asti olleet pääosin lääkärien ja psykologien kirjoittamia. Ensimmäinen oli hypnoosista väitelleen kirurgiylilääkäri Claës Cedercreutzin Parantava hypnoosi vuodelta 1971, uusin Duodecimin monikirjoittajainen oppikirja vuodelta 2004. Leo Hildenin teos vuodelta 1988 oli siinä määrin lääkärien kanssa tehdyn pitkän yhteistyön värittämä, ettei se suuresti eroa muista teoksista.

Hannu Lauerma

Katsaus plastiikkakirurgian historiaan

Kirja perustuu kahden kokeneen eläkkeelle jääneen plastiikkakirurgin, italialaisen Paolo Santoni-Rugiun ja brittiläisen Philip Sykesin, yhteistyössä kirjoittamaan katsaukseen plastiikkakirurgian historiasta. Kirjan aihe on hyvin laaja ja kirjoittajien tavoitteet ovat olleet kunnianhimoiset. Kirja on omistettu 1974 edesmenneelle, Italian plastiikkakirurgian isälle, Gustavo Sanvenero-Rossellille, joka aloitti arvokkaan historiallisen plastiikkakirurgisen kirjaston keräämisen 1930-luvulla. Ensimmäisen, 1500-luvulla elänyttä italialaista kirurgia Tagliacozzia koskevan, alkuperäiskirjoituksen hän oli hankkinut perheeltään salaa, koska se maksoi saman verran kuin asunto Milanossa siihen aikaan.

Outi Kaarela

Hukassa itseltään

Ollessani taas lenkillä eräänä arki-iltana törmäsin sellaiseen huvittavaan havaintoon, että koko Suomi on jatkuvassa liikkeessä. Kello oli jotain neljän ja viiden välillä. Lukemattomat henkilöautot ryömivät hiljalleen loskan ja pakokaasun seassa kuskinsa kotia kohti, ja jalkakäytävillä liikkuvista ihmisistä suurimmalla osalla oli tuulipuku, kuten itselläni. Joillakin oli hieman arvokkaamman näköinen urheiluasuste, jota he tuskin itse nimittävät tuulipuvuksi, mutta he tekivät silti samaa kuin ihmiset tuulipuvuissa: juoksivat kuolemaa pakoon. Ei kuolema varmaankaan ollut heidän ajatuksissaan aineellistuneena ja terävänä, mutta toiminnan tarkoitus ei missään tapauksessa ollut edetä paikasta toiseen. Lenkkeilijä ei matkusta. Hän tehostaa aineenvaihduntaansa, polttaa rasvaa, kuntouttaa lihaksiaan ja haukkaa happea. Matka kulkee pisteestä A pisteeseen A. Se ei varsinaisesti ole fyysistä etenemistä: matka tapahtuu aineellisessa, mutta päämäärä on epäaineellinen.

Antti J. Saari

Sohvologiaa

Illan pimetessä, kylmyyden, kosteuden jäytäessä luita, työstään väsyneen suomalaisen tie johtaa olohuoneensa rauhan tyyssijaan: nahkaiseen tai samettiseen mutta yhtä kaikki pehmeän upottavaan sohvaan. Tämä suomalaisen kodin sielu on ympärivuotinen riippumatto: elo siinä huolta vailla, unen rajamailla. Sohvalla olo mielletään kuitenkin aavistuksen syntiseksi, pitkittyneenä ja usein toteutettuna se aiheuttaa huonoa omatuntoa. Onko tuo protestanttisen kulttuurin perintöä, vai sisäänrakennettua ymmärrystä siitä, että liikunta olisi hyväksi? Sohva kutsuu toisia meistä viekoittelevammin, kun taas toiset uupuneinakin pukevat lenkkarit jalkaan ja lähtevät lenkille.

Anu Wartiovaara

Häpeä ja syyllisyys

Jorma Laitiselta on äskettäin ilmestynyt ajatuksia herättävä teos häpeästä ja syyllisyydestä. Useista tutkielmista koostuva "Syyllisyys" lähestyy häpeän ja syyllisyyden kokemusta ja alkuperää eri näkökulmista. Kyse on voimakkaista tunteista, joilla on kiinteä yhteys myös uskomiseen. Tiedon ja uskon välistä sidonnaisuutta Laitinen painottaa siteeraamalla Tuomas Akvinolaista, joka piti uskoa tiedon korkeimpana muotona ja jonka mukaan ihminen ei pelkän tiedon varassa ilman uskoa kykenisi elämään tässä maailmassa. Luonteenomaista Laitisen pohdiskelulle onkin elävä kiinnostus kristinuskon kirkonisien ajatteluun.

Raimo K.R. Salokangas

Yhteiskunnan kovaosaisten parhaaksi

"Monelle mielisairaala on outo, salaperäinen ja pimeä paikka. Tiedon lisääntyessä pelko vähenee ja muuttuu", todettiin Koppolan sairaalan ensimmäisessä omaistenpäivässä. Tietokirjailija Sirkka Liisa Tuovinen on lisännyt tätä tietoa kirjoittaessaan Pohjois-Karjalan kuntainliiton mielisairaanhoidon historiasta. Ensimmäinen osa (arvioitu Suomen Lääkärilehdessä 32/1999) käsitteli rajan taakse jääneen Pälksaaren piirimielisairaalan kehitystä, jälkimmäinen osa koostuu Pohjois-Karjalan mielisairaaloiden Paiholan, Kuurnan ja Koppolan historiasta.

Marja Simola

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030