Lapsi sisällämme
Helsinki. Tammikuinen pakkastähtiyö. Pihaan ajaa auto, herään lämpöisestä unesta, taksi, tiedän sen äänestä. Pelko. Pelko. Mene pois, mihin tahansa, pois. Ei se mene. Sykkyrään peiton alla, niin pieneksi ettei se löydä, ettei kukaan löydä. Kädet tiukasti korville. Hengitä ihan hiljaa ettei kukaan kuule. Se tulee. Ovi paukkuu, kengät, rappuset, ovi. "Ulos! Ulos täältä saatana kaikki, heti! Ulos!" "Ei lapsia, ei..." "Turpa kiinni, kaikki ulos jumalauta!" Lyönti. Nyyhkytystä. Toinen lyönti. Älä, älä, ei enää.