Terveyden paradoksi
Kuulumme johonkin riskiryhmään vauvasta vaariin. Kun professori Linn Getz sovelsi sydän- ja verisuonitautien ehkäisyn eurooppalaisia ohjeita norjalaiseen väestöön, kävi ilmi, että peräti kolme neljästä tarvitsisi lääketieteellisiä neuvoja ja hoitoa liian korkeiden arvojen takia. Onko tämä esimerkki "riskilääketieteestä", jossa riskiryhmään kuuluvat saatetaan ensin ymmälleen, sitten erityisseurantaan ja ehkäisevän ohjeistuksen piiriin? Vai onko se esimerkki medikalisaatiosta, yksilön ominaisuuksien määrittelystä tavalla, jossa normista poikkeaminen johtaa vääjäämättä lääkityksen aloittamiseen "protosairaalla"?