Homo Bricolus
Roomalainen mytologia antoi meille "parkat", ne kolme kohtalotarta, jotka askaroivat elämämme kehräämällä, kutomalla, purkamalla, valmistamalla langan ja katkaisemalla sen. He tekivät elämästä yhden askaroinnin muodon. Tämän opittuani olen alkanut arvostaa kaikenlaista vapaaehtoista, ei-kaupallista askarointia. Sellaista askarointia joka syntyy sekä todellisesta tarpeesta että sellaisesta, jonka tarpeettomuuden voivat päättää ainoastaan jumalat. Pikkupoika rantahiekassa askaroi linnan, tekee nostosillan joutavista laudankappaleista ja hiekkatornit, jotka vesi huuhtoo kohta pois. Myöhemmin tuo samainen poika tekee taidokkaita linnunpönttöjä ja vielä myöhemmin oman aviovuoteensa, joka taatusti ei narise. Ei, askartelu ei ole vanhanaikaista. Se ei kuulu ainoastaan Robinson Crusoelle eikä tyypille, joka kiroillen kokoaa osina myytyjä huonekaluja. Onnellinen se jonka työ sisältää jonkin askartelun muodon. Ja onnellinen myös se, joka lomalla ollessaan yhtäkkiä huomaa omistavansa myös kymmenen sormea.