So long

Tämä on viimeinen kolumnini. Aloitin niiden kirjoittamisen tässä lehdessä vajaat 10 vuotta sitten. Juuri ennen sitä olin ollut kaksi vuotta töissä Genevessä, jossa fiktiolla ei ollut sijaa. Ne vuodet ovat muistissa vain hatarasti. Kirjoittaessa elämä hahmottuu, ajatukset saavat muodon, tosin yleensä tuskallisesti vatvoen ja kynttä purren. Mutta niinhän tärkeimmät asiat elämässä tapahtuvat. Rakkaus, työn merkkihetket, lapset; kivun terävä elementti erottaa ne päivien loputtomasta kierrosta.

Terhi Heinäsmäki

Dramaattinen preesens

Luin Helsingin Sanomista kiinnostavan jutun filosofian maisteri Jenni Viinikasta, joka valmistelee väitöskirjaa kuolintodistusten kieliasusta. Hänen mielestään näiden tekstien erityspiirteitä ovat "lääketieteen termien käyttö ja verbitön kerronta. Toisaalta aikamuoto voi muuttua kesken kertomuksen. Terveydentilan käänteessä lääkäri voi siirtyä menneestä aikamuodosta käyttämään ns. dramaattista preesensiä". Kuulostaa mielenkiintoiselta, en tosin tiedä mikä tekee preesensistä dramaattisen.

Heidi Mäkinen

Asiaa vai emootioita

Syksyä ovat puhuttaneet lasten huostaanotot. Asian ytimeen ei kuitenkaan ole päästy. Ydintä olisivat sellaiset kysymykset kuin että miksi meillä on niin paljon huostaanottoja, voiko huostaanotto olla joskus virhe, mitä pitäisi tehdä aikaisemmin, mitä ero vanhemmista vaikuttaa lapsen kehitykseen (ovat vanhemmat sitten suomalaisia tai ranskalaisia), millainen koulutus sosiaalityöntekijältä vaaditaan, onko tutkinnon taso tärkeämpi kuin sen sisältö. Lastensuojelu kuuluu alueisiin, joissa laatukeskustelu avautuu hetkiseksi, mutta sulkeutuu nopeasti toteamuksiin, että alalla tehdään kiireen keskellä niin uhrautuvaa ja pyyteetöntä työtä pienellä palkalla, että vain ilkeät ihmiset etsivät työstä vikoja.

Liisa Keltikangas-Järvinen

Kyynsylki vai grafologi?

Veljeni on kuppaaja. Hän harjoittaa kuppaamista eräässä Kaakkois-Suomen kaupungissa. Hän on valmistunut fysioterapeutiksi, jonka alan kuitenkin koki liian ahtaaksi ja laajensi ammattiaan perinteisten kansanparannushoitojen piiriin. Hänen vastaanottotilansa on hieman erikoinen, koska siihen liittyy sauna. Hyllyillä on erilaisia kuppaussarvia, joista toiset koristeina, toiset todellisessa käytössä. Seinällä todistuksia, diplomeja ja lupakirjoja, joilla kaiketi vakuutetaan asiakkaille ettei henki lähde verta juoksuttaessa, että olosuhteet ovat kaikin tavoin hygieeniset.

Hannu Väisänen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030