Koivuista, kartelleista ja kilpailutuksesta

Mies kaatoi kotipihamme koivut, päältä kauniit ja komeat, sisältä läpimädät. Jo oli aika, sanoi. Olisi tullut myrsky ja olisivat kaatuneet. Olisi mennyt katto ja mökki ja lapset ja lapsenlapsetkin, jos olisivat alle sattuneet.

Hanna Nohynek

Vaikuttavuustiedon vähyys on silmiinpistävää

Kliinikoiden täytyy pystyä avoimesti perustelemaan tavanomaisetkin hoitomääräyksensä ja tietää, perustuvatko ne luotettavaan tietoon tehon ja arkivaikuttavuuden suhteen.

Some haastaa edelleen

On ymmärrettävää, että jokunen meistä lääkäreistäkin haluaa jakaa elämänsä iloja ja suruja sosiaalisessa mediassa, mutta mielestäni meidän tulee muistaa ammattimme myös statuspäivityksiä tehdessämme.

Kertomus kivusta

Minulla ja ystävilläni on ollut vuosien ajan filosofinen lukupiiri. Yksi mieleenpainuvimmista keskusteluistamme on koskenut kipua. En muista mitä tuolloin luimme. Todennäköisesti Hannah Arendtin Vita Activaa. Löysimme kuitenkin tekstistä kirkkaan ajatuksen: Kivulla ei ole kertomusta. Jokainen yritys jäsentää kipua etääntyy kivun kokemuksesta ja haalistaa sitä. Itse kivun keskellä on vain kipu, ei kieltä, ei reflektiota.

Riikka Pulkkinen

Huomenna hän tulee

Ensin ei tapahdu mitään. Tämä toistuu. Sitten jotain tapahtuu ja se johtaa toivomaan, ettei mitään enää tapahtuisi.

Infarkti vai malaria

Tarvitaan terveiden elämäntapojen epidemia, jotta saadaan rintakipuiset, väsyneet vinkujat tuottaviksi yksilöiksi.

Me kaikenosaajat

Oulun yliopiston neurologian klinikassa oli ennen viehättävä tapa, jolla kollegat onnittelivat erikoislääkäriksi valmistunutta. Klinikan pikkujoulussa professori ojensi tuoreelle erikoislääkärille komean refleksivasaran, jonka metallivarteen oli kaiverrettu teksti Neurologus Omnipotens Calvae Arcticae, kaiken osaava neurologi pohjoiskalotilta.

Pertti Saloheimo

Ymmärrätkö markkinavoimia?

On tärkeää ymmärtää akateemisen lääketieteen ja terveydenhuoltoon liittyvän teollisuuden päämäärien erot.

Kansanäänestys eutanasiasta?

Arvokkaassa kuolemassa heijastuu yhteiskunnan humanistinen tila.

Synnytys kultalusikka suussa

Marraskuussa meille syntyi ensimmäinen lapsi. Raskauden viimeisten viikkojen aikana naureskelin sitä, miten taajaan neuvolassa pitää rampata. Ja aina kysytään että miten olet voinut ja liikkuuko vauva ja onko jotain muuta vielä mielen päällä. Ystävällinen terveydenhoitaja kuulostelee herkällä korvalla kaikkia odottajan huolia ja perhevalmennusta järjestetään. Samaan aikaan toisaalla, tarkemmin sanottuna Sveitsissä, sisareni odotti esikoistaan. Siellä sairausvakuutus on pakollinen jokaiselle, ja sen piikkiin odottaja käy yksityisellä gynekologilla kerran kuussa. Jokaisella käynnillä häneltä mitataan huolellisesti verenpaineet, hemoglobiinit ja analysoidaan virtsanäyte. Ultraääni kuuluu itsestään selvänä jokaiseen tutkimuskertaan. Zürichiläisellä vastaanotolla ei kuitenkaan jutusteltu mukavia mielikuvavauvasta tai parisuhteen ristiriidoista, kuten meillä terveydenhoitajan kanssa. Kiitollisena oivalsin saaneeni palvelua, jota en olisi ymmärtänyt kaivatakaan.

Sohvi Mäntykoski

Terveyspalvelut leveille harteille

­Parinkymmenen tuhannen asukkaan perusterveydenhuolto ei vahvistu näennäisremontilla.

Eläköön iso kuva

Olen eri mieltä siitä, että pitäisi elää tässä ja nyt.

Saako muistisairas kuolla kotona?

Kotona asuvien dementiaa sairastavien sysääminen toistuvaan sairaalakierteeseen ei ole kenenkään etu.

Vielä ehtii

Kesä on näytön paikka erityisesti aloille, joilla erikoistuvista lääkäreistä on pulaa.

Värihoitoja

Olen matkalla hautajaisiin. Ylläni on musta puku, musta paita, musta kravatti, mustat kengät. Näen mielessäni saattoväen mustissaan valkeaa lumihankea vasten. Musta tekee myös surutyön puolestani, ainakin osittain.

Hannu Väisänen

63-vuotiaana eläkkeelle työntekijäammateista

Eläkeiän alarajan säilyttäminen 63 vuodessa on työn­tekijäammateissa inhimillisesti ja taloudellisesti kestävä ratkaisu.

Sateenkaaren kaksi päätä

Homoseksuaalit ovat kuin vasenkätisiä, vähemmistöä yhden ominaisuutensa puolesta.

Johtajuudessa pelastus?

Tutkimusryhmäni hämmästytti minut hankkimalla minulle yliopiston Vuoden esimies -palkinnon. Sen seurauksena joudun pitämään esityksiä johtajuudesta. Olen tehnyt vain arjen työtä tutkimusryhmäni kanssa, ja johtamisen opit ovat olleet minulle tuiki tuntemattomia, mutta nyt tilanne pakotti minut niihin perehtymään. Kirjallisuutta oli määrättömästi, mutta tieteen kriteerit täyttävää tutkimusta en löytänyt. Oli hyvän johtajuuden määritelmiä ja luokitteluja, kuvauksia johtajuuden tärkeydestä, ja listoja hyvän johtajan ominaisuuksista. Oli kauhutarinoita huonon johtajuuden seurauksista. Yliopistosta se hävitti laadun, vei luovuuden, ja ohjasi lahjakkaat tutkijat pois. Tutkijoita ei siis ohjannut sisäinen palo ja kunnianhimo, vaan naruja veteli johtaja.

Liisa Keltikangas-Järvinen

Sairaala vailla hoitoa

Kuinka monta sairaalasäätiötä koko Suomi tarvitsisi ja kuinka moni voisi edes teoriassa onnistua tavoitteessaan?

Kuka päättää?

Viime aikoihin asti lääkäri on päättänyt, mitä lääkkeitä potilaalle määrätään.