Kolmas cowboy

Blueslegendan mukaan kehnosti kitaraa soittanut Robert Johnson (1911-1938) hankkiutui keskiyöllä tienristeykseen ja teki siellä sopimuksen paholaisen kanssa: hän vaihtoi sielunsa soittotaitoon, joka ei ollut tästä maailmasta. Johnson palasi muiden pariin mestarillisena kitaristina, mutta piru peri omansa pian. Myös suurena naistenmiehenä kunnostautunut Johnson kuoli erään mustasukkaisen aviomiehen myrkyttämänä 27-vuotiaana.

Pertti Saloheimo

Jos jotain sattuu?

Lapsissa ja vanhuksissa on paljon samaa. Etenkin siinä, miten molempia ihmisryhmiä kohdellaan. Kummankin kohdalla ajatellaan monesti, että ikä vapauttaa vastuusta, ja tästä syystä kummaltakaan ei kysytä mielipidettä heitä itseään koskevissa asioissa. Molemmille syötetään soseita. Kummankin sängyssä on laidat, ettei sieltä pääse itse pois. Ulkoilemaan pääsee vain kykenevän aikuisen kanssa. Muita ilmiselviä yhtäläisyyksiä ovat vaipat, käsittämätön puhe, jarrusukkien käyttö, ympärivuotinen D-vitamiini ja päiväunet.

Sohvi Mäntykoski

Fossiilin mietteitä

Terveisiä New Yorkista. Vietin siellä kuukauden kirjoitellen ja ihmetellen. Ihmetellen esimerkiksi miten amerikkalaiset edelleen lihovat hirvittävää vauhtia, yhä nuorempina. Myös hispanot, maahanmuuttajat, tämän kansakunnan todellinen tulevaisuus, lihoo sekin ennätysvauhtia. Lihovatko he vain assimilaation vuoksi, vaikuttaakseen isänmaallisilta? Vai tottelevatko amerikkalaista imperatiivia: See it Big? Ja omivat myös nopeasti kansallisen sokeritaudin.

Hannu Väisänen

Muistin valtakunta

Ingrid Bergman sanoi aikoinaan, että nainen tarvitsee kahta asiaa ollakseen onnellinen, ja toinen niistä on huono muisti. Iän myötä olen huomannut, että se pitää paikkansa. Nuorena kulutin paljon aikaa muistelemalla tekemiäni töppäyksiä ja kohtaamiani vääryyksiä. En enää. Unohdan vääryydet nopeasti, ja pian on kuin niitä ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Töppäyksetkin unohtuvat aikanaan, vaikkakin hitaammin. Se on valtava helpotus.

Katja Kallio

Onni

Herään aamulla yksin ja kaikki on hyvin, tiedän heti missä olen. Pappa ja mummu ovat lähteneet jo töihin. Keittiöstä leijailee hiivaleivän tuoksu, maailman parasta leipää, suoraan uunista, voita ja kinkkua päälle, ja teetä. Saan nuohota vanhaa taloa koko päivän, etsiä aarteita nurkista ja kaapeista, maata pihalla viltin päällä ja lukea eläinkirjaa, nukkua hetken voikukkien kanssa. Tiedän, että illan suussa pappa ja mummu tulevat kotiin, pappa kertoo minulle juttuja ja olen täällä vielä huomennakin. Lapsen suuri onni.

Johannes Enroth

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030