Lääkäriliiton toukokuussa toteutetun yksityislääkärikyselyn mukaan lääkärit vastaanottavat yhä enemmän potilaita yksityisvastaanotoilla. Myös potilasrakenne on muuttunut.

Lääkäriliiton toteuttaman Yksityislääkärikyselyn mukaan yksityinen vastaanottotoiminta on kasvanut vuodesta 2005, jolloin tutkimus toteutettiin edellisen kerran. Lääkärit pitävät vastaanottoa keskimäärin aiempaa pidempään kerrallaan sekä ottavat potilaita vastaan useampana päivänä.

Päätoimisilla praktikoilla viikoittainen potilasmäärä on kasvanut seitsemän prosenttia, noin 48:sta lähes 52 potilaaseen viikossa. Sivutoimisilla praktikoilla suhteellinen muutos on ollut vielä suurempi (23 %). Heidän vastaanotollaan käy nyt keskimäärin 13 potilasta viikossa.

Päätoimisista yksityislääkäreistä reilu puolet pitää vastaanottoa viitenä päivänä viikossa ja vajaa kolmannes neljänä päivänä viikossa. Sivutoimisista ammatinharjoittajista puolestaan 60 prosenttia ottaa potilaita vastaan yhtenä päivänä viikossa ja 25 prosenttia kahtena päivänä.

Yli 80 prosenttia lääkäreistä pitää vastaanottoaan lääkärikeskuksessa tai yksityisessä sairaalassa. Kotona tai omassa vastaanottopisteessä pitävistä valtaosa on psykiatreja. Silmälääkärit pitävät vastaanottoaan yleensä optikkoliikkeessä.

- Vastaanottovolyymin kasvu on ainakin osittain seurausta yksityisen työterveyshuollon laajenemisesta, pohtii Lääkäriliiton tutkimuspäällikkö Jukka Vänskä.

Tämä näkyy myös potilasrakenteen muutoksena: Työterveyshuollon sopimuksen perusteella tulevien potilaiden osuus on kasvanut. Vastaavasti itse aikansa varaavien potilaiden osuus on vähentynyt, vaikka he ovatkin edelleen suurin potilasryhmä.

Vuokra- ja huoneistokulut suurin kuluerä

Pää- ja sivutoimisten praktikoiden vastaanottotoiminnan kulurakenteessa on eroja. Suurin osa kuluista kummassakin ryhmässä muodostuu vuokra- ja huoneistokuluista. Sivutoimisilla näiden osuus kaikista vastaanottotoiminnan kuluista on noin puolet, päätoimisilla hieman alhaisempi. Keskimääräinen lääkärikeskukselle tai -asemalle maksetun vuokran suuruus on noin 20 prosenttia potilailta perityistä palkkioista. Yli viidennes päätoimisten kuluista muodostuu eläkemaksuista (YEL-vakuutus), kun taas sivutoimisilla eläkemaksujen osuus on selvästi alhaisempi, noin 13 prosenttia kaikista kuluista.

Täydennyskoulutuksen kustannukset muodostavat 12 prosenttia päätoimisten ja kahdeksan prosenttia sivutoimisten yksityislääkärien kokonaiskuluista. Täydennyskoulutukseen yksityislääkärit osallistuvat keskimäärin kahdeksana päivänä vuodessa. Yksityislääkärit lomailevat vuodessa keskimäärin seitsemän viikkoa, mikä sisältää arkipyhät.

Pulaa potilaista?

Tutkimuksessa kysyttiin myös praktikoiden näkemystä potilaiden riittävyydestä. Seitsemän prosenttia ammatinharjoittajista kokee, ettei heillä ole potilaita riittävästi. Määrä on kuitenkin vähentynyt vuodesta 2005, jolloin potilaspulaa koki 11 prosenttia. Yliopistosairaanhoitopiireissä potilaiden riittämättömyyttä koki keskimäärin kahdeksan prosenttia lääkäreistä, kun muissa piireissä vastaava osuus oli neljä. Sairaanhoitopiireistä eniten potilaiden riittämättömyyttä koettiin Pohjois-Pohjanmaalla, jossa 15 prosenttia lääkäreistä oli sitä mieltä, ettei potilaita ole tarpeeksi. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä joka kymmenes lääkäri koki potilaspulaa.

- Tuloksista on nähtävissä, että isommilla paikkakunnilla on runsaasti yksityislääkärien palveluja tarjolla, Lääkäriliiton tutkimuspäällikkö Jukka Vänskä sanoo.

Suurimmista erikoisaloista eniten potilaspulasta raportoivat fysiatrian, keuhkosairauksien, ihotautien sekä korva-, nenä- ja kurkkutautien lääkärit.

Haluja lisätä yksityisvastaanottoa

Sivutoimisista praktikoista kaksi kolmannesta työskentelee kunnan palkkalistoilla, kahdeksan prosenttia työskentelee valtion ja kymmenen prosenttia yksityisen työnantajan palveluksessa. Sivutoimisista ammatinharjoittajista viidesosa haluaisi pitää nykyistä enemmän yksityisvastaanottoa. Vastaajista viisi prosenttia koki, että päätoimen työnantaja on rajoittanut heidän sivutoimeaan. Eniten rajoittamista ilmenee tutkimuksen mukaan Pirkanmaalla, jossa joka kymmenes vastaaja oli kokenut, että työnantaja on rajoittanut jollain tapaa yksityisvastaanoton pitämistä.

Myös päätoimisista ammatinharjoittajista kolmannes työskentelee sivutoimisesti kunnan, valtion tai yksityisen työnantajan palveluksessa. Heistä yhdeksän prosenttia haluaisi lisätä yksityisvastaanottotoimintaansa.

Yksityislääkärikyselyyn vastasi 793 pää- ja 1 567 sivutoimista yksityislääkäriä. Tutkimuksen tietoja käytetään muun muassa liiton yksityissektorivaliokunnan valmistelutyössä ja sähköisen jäsenpalvelun Practicuksen päivittämisessä.

Sivutoiminen ammatinharjoittaja ei ole törmännyt potilaspulaan

Sivutoimisesti yksityislääkärinä toimiva kirurgian ja plastiikkakirurgian erikoislääkäri Tarja Niemi pitää vastaanottoa Turun Mehiläisessä kahdesta kolmeen tuntia viikossa, jonka lisäksi hän leikkaa kerran viikossa. Päätyökseen hän toimii plastiikkakirurgian erikoislääkärinä TYKS:ssä.

Niemi on toiminut ammatinharjoittajana vuodesta 2002. Hän kertoo pitäneensä vastaanottomääränsä samana vuodesta toiseen, vaikka kysynnässä onkin tapahtunut pienoista nousua.

Niemi arvelee, että keskimääräisesti lisääntyneet ammatinharjoittajien potilasmäärät ovat seurausta monesta syystä.

- Yksityissektorille on ehkä hakeutunut enemmän lääkäreitä, koska erikoislääkärikoulutus on yhä useammalla alalla käsittääkseni niin runsasta, ettei kunnallisella puolella ole tarjota vakituisia työsuhteita kaikilla erikoisaloilla valmistuville. Myös kunnallisen puolen palkka on sen verran alhainen, että se motivoi lisätyön etsimistä muualta.

- Toki myös potilaat hakeutuvat yksityisvastaanotolle tiettyjen erikoisalojen lääkäreille. Esimerkiksi gynekologin rutiinikontrollia suositellaan vuoden-kahden välein eikä palvelua ole julkisessa terveydenhuollossa. Samoin pääsy esimerkiksi silmä- ja korvalääkäriin akuutissa vaivassa on helpompaa yksityispuolella.

Yksityislääkärikyselyn mukaan Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä lääkärit kokivat eniten pulaa potilaista Pohjois-Pohjanmaan jälkeen. Itse Niemi on törmännyt potilaspulaan vain kausiluonteisesti.

- Sitoutuminen koulutuspaikkakuntaan on korkea ja turkulaisilla on 50 km:n säteellä perheestä ja erikoistumisaikana rakennetusta talosta paljon vähemmän potilaita kuin esimerkiksi pääkaupunkiseudulla. Toki yleisellä taloudellisella tilanteellakin on merkitystä, Niemi uskoo syiksi potilaspulaan.

Niemen oma työnjako pää- ja sivutoimen välillä on sujunut mallikkaasti ja saa jatkua nykyisellään jatkossakin.

- Päätoimeni on siinä määrin mielenkiintoinen ja täysin yksityissektorille siirryttäessä työnkuvani kapenisi sen verran, ettei tulojen lisäys kompensoi sitä. Jos ei lisää tulojaan, menotkin pysyvät kurissa, eikä tule tarvetta lisätä vastaanottotoimintaa rahantarpeen vuoksi.