Lasten ortopediset vaivat hoidetaan Suomessa sairaaloiden lastenkirurgisilla osastoilla, kun muualla maailmassa lastenortopedia on ortopedian yksi osa-alue. Kirurgit taas erikoistuvat yhä tiukemmin elinjärjestelmien mukaan, minkä vuoksi erityisesti lasten ortopediaan perehtyneistä lääkäreistä on tullut pulaa. Suomen Lääkäriliiton hallitus perusti kesäkuussa lastenortopedian ja -traumatologian erityispätevyyden puutetta korjaamaan.

Lastenortopedian ja -traumatologian erityispätevyyskoulutukseen voivat osallistua lastenkirurgit, ortopedian ja traumatologian erikoislääkärit, käsikirurgit ja yleiskirurgit. Tavoitteena on valmentaa lääkäreitä ottamaan huomioon lasten erityispiirteet ortopedisten vaivojen hoidossa.

- Lapset eivät ole pieniä aikuisia. Esimerkiksi luukirurgiassa on muistettava, että lapsi kasvaa vielä. Osan ongelmista kasvu korjaa, osaa pahentaa, sanoo Lääkäriliiton koulutusvaliokunnan puheenjohtaja Susanna Wilén.

Lapsilla ja nuorilla esiintyy ortopedistä hoitoa vaativia ongelmia, joita ei juuri aikuisilla ole. Tällaisia ovat esimerkiksi synnynnäiset luuston ja nivelten vaivat tai lapsuuden ajan luuston kasvuhäiriöt.

Lastenortopedian ja -traumatologian erityispätevyys perehdyttää lääkärit lastenortopedisten potilaiden moniammatilliseen hoitoon ja auttaa suhteuttamaan hoidon muuhun kuntoutukseen. Erityispätevyyden saanut lääkäri osaa myös suunnitella leikkausta edeltävän ja sen jälkeisen kuntoutuksen ja kykenee arvioimaan hoitotuloksia kansainvälisiin tuloksiin verrattuna.

Lastenortopedejä tarvitaan paljon

Pääosa lastenortopediasta ja -traumatologiasta liittyy tuki- ja liikuntaelinten sairauksien hoitoon, mutta lääkärit tarvitsevat ymmärrystä muustakin kirurgiasta ja lastentautien erikoisaloista, kuten perinnöllisyyslääketieteestä, lastenneurologiasta, pediatriasta, hematologiasta ja onkologiasta. Lastenortopedialla on yhteyksiä myös neuvolatoimintaan, sillä hoidon piiriin kuuluvat lapset vastasyntyneistä murrosikäisiin ja nuoriin aikuisiin.

- Erityispätevyysohjelma perustettiin Suomen lastenortopedisen yhdistyksen ehdotuksesta. Koulutukselle on tarvetta, koska lastenortopediksi ei voi pätevöityä vain lastenkirurgian tai ortopedian kautta, Wilén perustelee.

Lastenortopedeille on kysyntää, sillä pelkästään yliopistosairaaloissa tehdään vuosittain yli 5 000 lastenortopedistä leikkausta. Lasten ortopedisten ja traumatologisten ongelmien hoito muodostaa merkittävän osan kaikesta lastenkirurgiasta.

Ortopediyhdistyksen toiveena on lisätä erityispätevyyskoulutuksen avulla tietoa lastenortopediasta ja vauhdittaa alan kehitystä. Erityispätevyyden saadakseen lääkärin on työskenneltävä lastenortopedian parissa vähintään kaksi vuotta joko yliopistosairaalassa tai ulkomailla. Ohjelmaan kuuluu lisäksi 40 tuntia teoriaopetusta, kirjallisuutta ja loppukuulustelu.

Lääkäriliiton erityispätevyysohjelmat täydentävät yliopistojen antamaa erikoislääkärikoulutusta ja tiedekuntien lisäkoulutusta. Erityispätevyys paikkaa yleensä kahden tai useamman varsinaisen erikoisalan väliin jäävää tietovajetta.

Eri alojen pätevyysohjelmia on nyt yhteensä 32. Pätevyyksiä on myönnetty 1 835 kappaletta.