Työryhmä selvittää kilpailukieltolainsäädännön uudistamista
Työntekijän oikeutta siirtyä työsuhteen päättymisen jälkeen työnantajan kilpailijalle voidaan työsopimuslain mukaan rajoittaa erityisen painavasta syystä. Erityisen painavan syyn vaatimuksesta huolimatta kieltoja on lähes joka toisella akavalaisella työntekijällä. Lääkäreillä työsopimukseen kirjattuja kieltoja on hieman vähemmän – sen sijaan erityisongelmana ovat vuokrafirmojen rekrytointikieltosopimukset kuntien kanssa.
Työ- ja elinkeinoministeriö on valmistelemassa työsopimuslain kilpailukieltolainsäädännön uudistamista. Ministeriön asettamassa työryhmässä on mukana myös keskusjärjestö Akava. Vastaavasti Lääkäriliitto osallistuu Akavan asettaman taustatyöryhmän toimintaan.
Tämänhetkisen työsopimuslain perusteella voidaan sopia enintään kuuden kuukauden mittaisesta kilpailukiellosta ilman korvausta. Akavan ja Lääkäriliiton tavoitteena on uudistaa säännöksiä siten, että kilpailukieltojen edellytyksiä tarkennetaan ja kielloista maksetaan aina korvaus. Tämä on käytäntö myös muissa Pohjoismaissa.
Työ- ja elinkeinoministeriön asettaman työryhmän toimeksianto päättyi alkusyksystä, jolloin julkistettiin myös työryhmän ensimmäinen lähinnä lain nykytilaa käsittelevä muistio. Sekä Akavan että Lääkäriliiton kantana oli, että työryhmän työ jäi kesken siltä osin kuin kyse on konkreettisista säädösehdotuksista. Työryhmä saikin sittemmin säädösvalmistelun osalta jatkotoimeksiannon, jonka on määrä valmistua alkuvuoteen 2020 mennessä.
Lääkäriliitto haluaa puuttua vuokratyöyritysten rekrytointikieltoihin
Lääkäriliitto antoi työryhmän muistiosta Akavan kannanoton lisäksi oman lausunnon. Erityisongelmana Lääkäriliitto on nostanut esiin työsopimuslain sääntelyn puutteellisuuden vuokratyöntekijöitä koskevien rekrytointikieltosopimusten osalta. Vuokratyöntekijän siirtyminen tilaajalle eli yleensä kuntaan on usein estetty vuokratyöyrityksen ja tilaajan välisellä sopimuksella. Jopa niin, että työntekijä ei tiedä hänen asemaansa vaikuttavasta rekrytointikiellosta.
Ongelmallista menettelyssä on ensinnäkin se, että kahden osapuolen eli vuokratyöyrityksen ja työn tilaajan välisellä sopimuksella voidaan sopia kolmatta eli työntekijää sitovasti. Tällainen työntekijästä riippumaton sopimus tosiasiallisesti rajoittaa tai jopa estää työntekijän työllistymisen tilaajalle kokonaan. Siten sen vaikutus vastaa työntekijälle asetettua kilpailukieltoa.
Vuokratyöntekijöitä koskevista työllistymistä rajoittavista menettelyistä on säädetty EU:n vuokratyödirektiivissä. Direktiivin mukaan "Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta sellaiset lausekkeet, joissa kielletään tai joilla estetään työsopimuksen tekeminen tai työsuhteen solmiminen käyttäjäyrityksen ja vuokratyöntekijän välille toimeksiannon päätyttyä, ovat mitättömiä tai voidaan julistaa mitättömiksi".
Vuokratyöyrityksen ja tilaajan välinen suora työntekijään kohdistuva ehdoton rekrytointikielto on siis direktiivin perusteella kielletty ja niitä koskevat sopimusehdot mitättömiä. Suomen laissa velvoite direktiivin määräysten toimeenpanemisesta on kuitenkin laiminlyöty.
Toisaalta myös vuokratyödirektiivi on osin tulkinnallinen. Se ei rajoita järjestelyjä, joiden nojalla työvoiman vuokrausyritykset saavat "kohtuullisen korvauksen" käyttäjäyritykselle suorittamistaan vuokratyöntekijöiden palvelukseen asettamiseen, palkkaukseen ja koulutukseen liittyvistä palveluista.
Korvauksen kohtuullisuuden arviointi aiheuttaa kuitenkin ongelmia. Rekrytointipalkkio ei ole palveluun kohdistuva palkkio, jos se ei vastaa palkkion maksamista vastaan sovittavaksi tehtyä työtä. Kohtuuton rekrytointipalkkio on tosiasiassa kilpailukieltoa vastaava sopimussakko, jolla vuokratyöntekijän palkkaamista pyritään vaikeuttamaan. Jo kuukauden palkkaa vastaava korvaus voi olla kohtuuton, jos se on palkkio parista puhelusta, jolla työntekijä kutsutaan päivystysvuoroon.
Rekrytointikiellot ovat työntekijöiden lisäksi haaste kunnille
Kielto realisoituu usein esimerkiksi tilanteessa, jossa työntekijä haluaa kuntaan pidempiaikaiseen palvelussuhteeseen suorittamaan vaikkapa erikoistumisopintoihin kuuluvaa terveyskeskuspalvelua.
Huonoimmillaan työntekijä on sopinut vuokrafirman kautta päivystysvuoron kuntaan puhelimitse tai tekstiviestillä ilman tietoa rekrytointipalkkiosta. Myöhemmin on selvinnyt, että kunta ei voi työllistää häntä, jos se ei odota kuuden kuukauden karenssia tai maksa jopa kymmenien tuhansien euron sanktiota. Tällainen sakkomaksu ei ole työnvälityspalvelusta maksettava kohtuullinen korvaus. Sakon nimeäminen rekrytointipalkkioksi ei luonnollisesti muuta tai oikeuta tilannetta.
Myöskään kuntatyönantajille tilanne ei ole tasapuolisuuden kannalta toivottava, koska se voi johtaa pätevämmän työntekijän syrjimiseen. Yhteydenottoja Lääkäriliittoon onkin tullut työntekijöiden lisäksi kuntien ylilääkäreiltä.
Käytännön tasolla paikkakunnilla, jonne lääkärityövoimaa on vaikea saada, hankitaan osa julkisen sektorin työvoimasta usein vuokrayritysten kautta lyhytaikaisesti. Tästä aiheutuu kierre, jos vuokratyövoimaa ostavien kuntien mahdollisuus palkata työntekijöitä pidempiaikaisiin terveydenhuollon kehittämistä tukeviin palvelusuhteisiin vaikeutuu. Tämä pahentaa osaltaan perusterveydenhuollon lääkäripulaa, koska vuokratyövoiman vaihtuvuus on suuri. Kuntatyönantajat myös pelkäävät sopimussakkoja jopa silloin, kun ne ovat selvästi laittomia.
Oikeus työhön on perustuslaissa säädetty perusoikeus. Siten työskentelyoikeutta rajoittavien rekrytointipalkkioiden edellytyksistä tulisi ehdottomasti säätää lain tasoisesti. Lainsäädännössä tulisi yksiselitteisesti katsoa laittomaksi ja mitättömäksi sopimukset ja menettelyt, jotka estävät työntekijöiden työllistymistä.
Lisäksi rekrytointipalkkion enimmäismäärää tulisi rajata. Ylärajaksi tulisi asettaa esimerkiksi teetetyn työn arvo enintään yhdeltä kuukaudelta.
Ehdottomana vaatimuksena tulisi myös olla se, että mahdollisesta rekrytointipalkkiosta sovitaan etukäteen ja ehto kirjataan myös työntekijän työsopimukseen. Muussa tapauksessa menettelyn tulisi olla suoraan lain perusteella mitätön, eli vuokratyöyritys ei voisi vaatia palkkiota myöskään kunnalta.
Kirjoittaja on Lääkäriliiton lakimies.
