Tukea jaksamiseen
Lääkärien jaksaminen on koetuksella koronapandemian keskellä. Lääkärityönohjaajilta voi saada apua.
Lääkärien harteille sovitellaan helposti sankarin viittaa, mutta lääkärit ovat ihmisiä tunteineen siinä missä muutkin. Koronapandemia herättää pelkoa ja huolta myös terveydenhuollon ammattilaisissa.
– Lääkärit voivat pelätä, että eivät saa riittäviä suojavarusteita koronatartunnan saaneita potilaita hoitaessaan. Heillä voi olla pelko, että sairastuvat itse, ja mahdollisesti vievät pöpöjä kotiinkin, sanoo Lääkäriliiton Lääkärityönohjaajat-alaosaston puheenjohtaja Marja-Liisa Portaankorva.
– Lääkärit ovat myös huolissaan siitä, jaksavatko he rankkoja työvuoroja ja kovaa kuormitusta, varsinkin kun kukaan ei tiedä, miten koronakriisi kehittyy. Varsinkin nuorilla lääkäreillä voi olla myös epävarmuuden tunteita siitä, osaavatko he toimia oikein uudenlaisessa, vaikeassa tilanteessa.
Lääkärityönohjaajat haluavat auttaa kollegoja. He voivat antaa kriisiin liittyvää tukea etäyhteyksien avulla.
– Yleensä työnohjaus on pitkäkestoista ja kasvokkain tapahtuvaa. Tapaamisia ohjaajan ja ohjattavan kanssa on tyypillisesti kerran kuussa vuoden tai parin ajan. Nyt näissä poikkeusoloissa voidaan kuitenkin sopia vain muutama ohjauskerta ja puhua etäyhteyksin juuri niistä ongelmista, joita koronakriisi nostaa esiin.
Tunteiden sanoittaminen auttaa
Työnohjauksessa ei keskitytä vain pelkoihin ja huoliin, vaan etsitään voimavaroja ja keinoja jaksamiseen.
– Toki tunnekuorman kantaminen yhdessä on tärkeää. Usein jo kuunteleminen on tärkeä osa työnohjattavan tukemista. Puhuessaan kokemuksistaan ja tuntemuksistaan ohjattava samalla jäsentää ajatuksiaan. Pienillä kysymyksillä ja tarkennuksilla ohjaaja auttaa häntä laajentamaan näkökulmiaan ja löytämään voimavarojaan.
– Jos miettii asioita yksin, ongelmat voivat paisua omassa mielessä. Sanoittamalla tunteitaan saa realistisemman kuvan tilanteesta, Portaankorva toteaa.
Yksin pärjäämisen eetos on murtumassa
Lääkärit puhuvat tutkimusten mukaan huonosti tunteistaan. Portaankorvalle on muodostunut toiveikas käsitys, että nuoret lääkärit pystyvät vanhempia ikäpolvia paremmin ajattelemaan myös itseään ja omaa jaksamistaan, eivätkä vain työtään ja potilaitaan.
– Olen ylpeä siitä, että nuoret lääkärit puhuvat avoimesti tunteistaan. Vanhemman polven lääkäreillä on enemmän yksin pärjäämisen eetosta. Toisaalta tukeakaan ei ollut aiemmin tarjolla yhtä paljon kuin nykyään.
– Kukaan ei ole yksin kantamassa taakkaa, eikä kenenkään tarvitse olla yksin pelkojen ja huolien kanssa. Yhdessä selviämme tästä, Portaankorva painottaa.
Työnohjaajien lisäksi liiton luottamuslääkärit ovat tukena. Työnohjaajien ja luottamuslääkärien yhteystiedot löytyvät liiton verkkosivuilta: www.laakariliitto.fi/tukeajaksamiseen
