Taloudellisesti kestävää terveydenhuoltoa

Väestön terveyden, toimintakyvyn ja ­hyvinvoinnin sekä kustannusvaikuttavuuden arviointi on yhä tärkeämpää, jotta saadaan tietoa arvo­valintojen pohjaksi.

– Arkivaikuttavuustieto on välttämätöntä, jotta terveydenhuollon taloudellista kestävyyttä voidaan paremmin arvioida tulevaisuudessa, sanoo terveydenhuollon tuotantotalouden apulaisprofessori Paulus Torkki Helsingin yliopistosta.

– Jotta pääsemme kiinni siihen yli 20 miljardiin euroon, joka nyt käytetään sote-palveluihin vuosittain, on seurattava systemaattisesti hoidon aikaansaamia vaikutuksia ja potilas- tai asiakaskohtaisia kokonaiskustannuksia, hän huomauttaa.

– Nykyisistä tietovarannoista on jo saatavissa tietoa eri ratkaisujen kustannusvaihtoehdoista, jos vain halutaan. Myös jatkuva kansainvälinen benchmarking potilaskohtaisista kustannuksista ja hoitotuloksista on tärkeää.

Laskeva rajahyöty vai investointi?

Koska Suomi on jo laskevan rajahyödyn käyrällä, eli lisätyillä resursseilla ei enää ole suoraa korrelaatiota väestön terveyteen tai elinikään, on pohdittava tarkkaan, miten paljon ja mihin vielä kannattaa satsata taloudellisesti.

Toisaalta tiedetään, että sosiaali- ja terveyspalvelut ovat investointi ihmisten hyvinvointiin, terveyteen ja toimintakykyyn.

– Näitä kahta näkökulmaa - laskevaa rajahyötyä ja investointia - tuleekin puntaroida huolellisesti, Torkki sanoo.

Taloudellisessa arvioinnissa käytetyt eurot on suhteutettava hoitotulokseen liittyvään mittariin, kuten ihmisen elämänlaatuun, terveydentilaan ja toimintakykyyn. Suorien terveydenhuollon kustannusten lisäksi tulee ottaa huomioon epäsuorat kustannukset, kuten menetetty työpanos ja läheisten työpanos sairaudessa tukemisessa.

– Hyödyt näkyvät usein juuri epäsuorissa kustannuksissa, ja siksi on tärkeää tarkastella taloudellisia hyötyjä myös terveydenhuoltosektorin ulkopuolella, Torkki sanoo.

– Esimerkiksi syövänhoidossa kustannukset uutta syöpätapausta kohden ovat vähentyneet, ja iso selittäjä ovat epäsuorat kustannukset. Työkyvyttömyyden aiheuttamat kustannukset ovat tasaisesti vähentyneet, vaikka työikäisten syöpäpotilaiden määrä on kasvanut.

– Investointi voi olla kallis, mutta ainakin tässä tapauksessa se on ollut varsin perusteltu ja järkevä, ja investointikuluja on pystytty kompensoimaan hoitomenetelmien kehittämisellä.

Vaikuttavuusmittarit potilaiden mukaan

Torkki korostaa, että taloudellisessa arvioinnissa tulisi ottaa huomioon arkivaikuttavuuden näkökulma ja valita potilaalle relevantit vaikuttavuusmittarit.

– Meidän pitäisi ruveta seuraamaan sosiaali- ja terveydenhuollossa kaikkea toimintaa asiakas- ja potilasryhmittäin, ei yksiköittäin, kuten nykyisin tehdään. Näin saisimme paljon mielekkäämpää tietoa kustannuksista ja kustannusvaikuttavuudesta, hän sanoo.

Apulaisprofessori Paulus Torkki puhui 18.5.2021 Lääkäriliiton kansainvälisen terveyden neuvottelukunnan järjestämässä verkostoseminaarissa. Terveysalan kehitysyhteistyötä tekevien tahojen verkostotapaamisia on järjestetty vuodesta 2012 noin kerran vuodessa.