Poikkeuksista ei saa tulla uutta normaalia
Valmiuslain poikkeuksia ei annettu vanhojen hoitojonojen purkamiseksi, koronan lieveilmiöiden hoitamiseksi tai virkaehtosopimuksen rajojen laventamiseksi.
Koronavirustilanteen vuoksi käyttöönotettu valmiuslaki on tätä kirjoitettaessa ollut sovellettavissa kahden kuukauden ajan, eikä aivan ongelmitta. Valmiuslain mukaisia toimivaltuuksia voidaan käyttää vain, jos tilanne ei ole hallittavissa viranomaisten normaalein toimivaltuuksin. Poikkeusoloissakin voidaan käyttää vain sellaisia toimivaltuuksia, jotka ovat välttämättömiä ja oikeasuhtaisia valmiuslain tarkoituksen saavuttamiseksi. Puuttuminen vuosilomiin ja työaikoihin tulee myös kussakin tapauksessa perustella edellä mainitut huomioiden riittävällä tavalla. Perustuslakivaliokunta on nimenomaisesti painottanut erittäin korkeaa kynnystä valmiuslain mukaisten toimivaltuuksien käyttöönotolle, sekä sitä, ettei näitä toimia tule ottaa käyttöön kevein perustein tai varmuuden vuoksi.
Kaksi asiaa korostuu. Ensinnäkin, kun puututaan niinkin keskeisiin työsuojelullisiin seikkoihin kuin vuosilomista ja työajoista poikkeamiseen sekä perustuslain turvaaman elinkeinovapauden vaikeuttamiseen irtisanomisajan pidennyksellä, tulee työnantajan osoittaa, ettei asiaa ratkaistaessa ole hätäilty, ja että poikkeukset on kohdennettu juuri niihin tehtäviin, joissa on kyse koronavirusepidemian hoidosta.
Toiseksi: tilanteessa, jossa lääkäreiden työtehtäviä on monin osin muokattu, uutta on opeteltu ennennäkemättömällä vauhdilla ja priorisointi-sana on saanut uudet ulottuvuudet, korostuu luottamus: tunne siitä, että työnantaja on puuttunut normaaleihin oikeuksiini vain, koska se on ollut aivan välttämätöntä.
Räikeitä tapauksia on tullut tietoon
Valitettavasti nämä korostamani seikat eivät kaikkialla ole toteutuneet. Jopa räikeitä tapauksia on tullut tietoon. Irtisanomisaikoja on pidennetty työpaikoilla, joissa koronapotilaita ei edes hoideta. Vuosilomiin on vähintäänkin harkittu poikkeuksia sielläkin, jossa potilaita arvioidaan heinäkuussa olevan runsaasti muuta kuin koronaa sairastaen. Ja työaikoihin on tavoiteltu muutoksia, joilla tosiasiassa vaan lyödään läpi jo kauan haluttuja uudistuksia, koronatilannetta nyt keppihevosena käyttäen.
Lääkärit ovat osoittaneet hämmästyttävää sopeutumiskykyä ja joustavuutta uuden edessä. Inhimillisiä tai oikeutettujakaan valituksia en ole kuullut, vaan työhön on tartuttu periaatteella "Tämäkin kuuluu lääkärin työhön". Sitä samaa lojaaliutta peräänkuulutan työnantajaportaaseen.
Valmiuslain poikkeuksia ei annettu vanhojen hoitojonojen purkamiseksi, koronan lieveilmiöiden hoitamiseksi tai virkaehtosopimuksen rajojen laventamiseksi. Valmiuslaki otettiin käyttöön vain ja ainoastaan koronavirustilanteen vuoksi ja sen sallimia keinoja tulee käyttää poikkeus-sanaa mielessä toistaen ja välttämättömyysedellytyksestä kiinni pitäen.
Kun valmiuslain käyttö päättyy, työntäyteiset ajat jatkuvat kiireettömien hoitojen suman kasaannuttua. Tällöin ei kuitenkaan eletä enää poikkeustilassa lain näkökulmasta, eikä sen enempää lääkäreiden tarvitse oikeuksistaan poiketa, kuin työnantajakaan voi sen varaan laskea. Poikkeuksista ei saa tulla uutta normaalia.
Kirjoittaja on Lääkäriliiton lakimies.