Perusta on sama kaikissa kulttuureissa

Lapsi tarvitsee kymmenen inhimillistä asiaa kasvaakseen tasapainoiseksi ihmiseksi.

Listalla ensimmäisenä on rakkaus. Professori Tuula Tamminen toteaa ykskantaan, että jos sitä ei ole, niin lapsi ei kehity. Lapsen ja vanhemman välinen rakkaus on molemminpuolista olemassaolon iloa. Lapsen on voitava kokea olevansa tärkeä juuri sellaisena kuin on.

- Vuorovaikutuksen tuloksena lapsi kokee olevansa onnellinen siitä, että hän on olemassa, minkä varaan kokemus itsestä rakentuu.

Listan kakkosena on hoiva. Tammisen mukaan nykyinen hektinen elämänrytmi saattaa uhata lapsen tarvitsemaa rytmiä. Säännöllisyydestä voi olla vaikea pitää kiinni, kun eletään sirpaleista arkea 24/7-yhteiskunnassa.

- Lapsi tarvitsee lämpöä, ruokaa, unta ja puhtautta. Itsestään selvyyksiä totta kai, mutta omaan tahtiinsa kiirehtivät aikuiset eivät välttämättä aina muista, miten tärkeää lapselle on rutiinien säännöllisyys.

Tamminen korostaa, että ajallaan toistuvat ruokailut, peseytymiset, nukkumaanmenot ja muut arjen toimet vaikuttavat syyn ja seurauksien ymmärtämiseen ja siten lapsen kognitiiviseen kehitykseen.

- Vakaa arkirytmi kehittää todellisuuden jäsentelykykyä. Nopea, rikkonainen ja vaihtuvarytminen elämä voi vaikuttaa päinvastaisesti.

Fyysinen ja psyykkinen turva

Yhdessä Tammisen kuvassa sotilas pitää lasta sylissä Tsekkoslovakian hajoamisen aikana. Toisessa otoksessa intialainen mies pelastaa vauvan tulvavedestä.

- Helposti yhdistämme fyysisen turvan tarpeen ääriolosuhteisiin, mutta siitä voi olla puutetta myös normaalioloissa.

Vanhempien alkoholinkäyttö ja vilkasliikenteisen kadun ylittäminen ovat Tammisen mukaan esimerkkejä tilanteista, joissa suomalaislapsi voi olla fyysisesti turvaton. Kotona turvallisuus tarkoittaa muun muassa sitä, ettei lapsen ulottuvilla ole lääkkeitä ja ettei lapsi voi vahingoittaa itseään saksilla tai veitsillä.

- Psyykkinen turva on sitä, että aikuinen ymmärtää lapsen pelkoja. Jos lapsi vaikkapa parahtaa itkuun nähdessään koiran, pelkkä syliin ottaminen ei riitä. Lapsi tarvitsee kokemuksen siitä, että aikuinen ymmärtää säikähdyksen syyn.

Sosiaalinen turva ja tunteiden jakaminen

Sosiaaliseksi turvaksi Tamminen nimittää lapsen kykyä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa erilaisissa tilanteissa. Aikuinen näyttää mallia, miten käyttäydytään hiekkalaatikolla ja kyläiltäessä, miten kiukun ja surun kanssa toimitaan. Lapsi tarvitsee aikuisen apua aiheellisen ja aiheettoman pelon erottamiseen toisistaan.

- Perinteisesti lapsia varoitetaan namusedistä. Se on tärkeää, mutta olennainen uusi haaste on media- ja verkkoturvallisuuden varmistaminen. Se on hankalaa, kun emme aina itsekään osaa hahmottaa, mitä lapsemme näkevät ja tekevät.

- Sosiaalisen turvan kenttä on tänään monimuotoinen ja laaja, paljon haasteellisempi kuin meidän ollessamme nuoria, summaa neljän lapsenlapsen isoäiti Tamminen.

Kuudes kohta Tammisen listalla on tunteiden jakaminen. Kun lapseen sattuu ja hän on surullinen, aikuinen myötäilee omalla surun ilmauksellaan. Yhtä olennaista on riemun jakaminen.

- Suruun osallistumme yleensä luontevasti, mutta ilon ja onnistumisen hetkiä me ehkä emme niin herkästi huomaa. Yhteistä hihkumista lapsi kuitenkin tarvitsee yhtä paljon kuin jaettua murhetta.

Tunteiden säätely ja oppiminen

Tamminen toteaa, ettei lapsen kehitykselle riitä pelkästään se, että aikuinen jakaa tunteita hänen kanssaan. Samalla kun aikuinen esimerkiksi lohduttaa surullista lasta, hänen on hallittava oma reaktionsa.

- Jos nelivuotias pelkää päiväkotiin menemistä, niin kyllä se vanhempaakin pelottaa. Aikuisen ei kuitenkaan pidä pelkästään osoittaa tunteitaan pidäkkeettömästi. Hänen vastuullaan on lievittää lapsen pelkoa omilla rauhoittavilla tunteillaan ja rohkaisevalla käytöksellään, Tamminen havainnollistaa.

- Aikuisen vastuulla on säädellä lapsen tunteita. Näin lapsi oppii säätelemään omia tunteitaan osana kasvuprosessiaan.

Kahdeksanneksi kasvunavaimeksi Tamminen nostaa oppimisen.

- Oppiminen on ihmisen perustarve heti syntymähuudosta. Ihmisaivot ovat kapasiteetiltaan aivan uskomattomat, erityisesti ensimmäisinä vuosina.

Tamminen ei kuitenkaan kannusta aikuisia trimmaamaan naperoista huippusuorittajia tai tuputtamaan virikkeitä aamusta iltaan. Leikki-ikäiselle tärkeintä on kokonaisvaltainen elämänfilosofian eli arkisten perussääntöjen oppiminen, se "miten elämää eletään".

Leikki ja rajat

Kymmenen kohdan listan yhdeksäntenä Tamminen korostaa leikin merkitystä sekä aivojen kypsymiselle että mielenterveydelle.

Kun taapero pistää korvalleen hiusharjan ja jäljittelee kännykkään puhuvaa äitiään, hän on ottamassa isoa askelta loogisen ajattelun polulla.

Leikkimällä lapsi myös työstää tunnekokemuksiaan.

- Lapsi ottaa nallen ja leikkii, että nalleäiti jättää pienokaisensa päiväkotiin. Leikin kautta hän jäsentää ja testaa omia tunteitaan.

Kymmenes perustarve eli rajat on Tammisen mukaan yhtä tärkeä kuin ensimmäinen eli rakkaus. Rajoja lapsi tarvitsee alusta alkaen koko kasvukautensa ajan.

- Ensimmäinen vuosi on sen opettelua, mitä hyvää ihminen saa elämältä. Toisena vuotena, kun lapsi lähtee itsenäisesti liikkumaan ja tutkimaan ympäristöään, hänen on ei-sanan harjoittelun kautta opittava, mitä ei saa.

Aluksi rajojen asettaminen on yhteydessä lapsen turvallisuuteen. Myöhemmin johdonmukainen kuri ja tapahtumista tulevat seuraukset tukevat lapsen loogista ajattelua ja moraalikehitystä.

Puheenvuoroja lapsista ja nuorista

Lääkäriliitto järjesti joulukuussa Anna lapsellesi lahja -seminaarin, jossa jaettiin 100-vuotisjuhlavuoden aikana hyväntekeväisyyteen kertyneet varat kolmelle hyväntekeväisyyskohteelle, joita olivat Omaiset mielenterveystyön tukena keskusliitto ry, Sairaalaklovnit ry ja Suomen Mielenterveysseuran Monimuotoinen perheterapia -hanke. Lahjoitussumma oli yhteensä noin 190 000 euroa.

Seminaarissa kuultiin myös mielenkiintoisia puheenvuoroja lapsista ja nuorista. Kolmen artikkelin sarjan aloittaa lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen, joka kertoo kymmenen keinoa turvata hyvä lapsuus leikki-ikäiselle. Tutkimusprofessori Tommi Hoikkala esittelee Lääkärilehden numerossa 4/2011 kymmenen keinoa turvata hyvä nuoruus teini-iässä. OAJ:n puheenjohtaja, kasvatustieteiden tohtori Olli Luukkainen pohtii numerossa 5/2011, miten opettaja voi auttaa lasta vanhempien avustuksella.