Lääkärin Suomi 100/12. Metsän ympäröimät kunnansairaalat kirurgian keskuksina

Suuressa ja köyhässä maassa sairaanhoitoa piti hakea läheltä. Parantaakseen työskentelyolojaan paikalliset kunnanlääkärit alkoivat tehdä aloitteita kunnansairaaloista. Ensimmäiset vaatimattomat sairastuvat oli perustettu 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä, ja kunnansairaalalaitoksen vakiintuessa vuosisadan vaihteeseen mennessä alettiin kiinnittää enemmän huomiota myös itse sairaalarakennuksiin ja niiden käytettävyyteen.

Kunnanlääkäriyhdistys teetätti arkkitehti Axel Mörnellä kunnansairaaloiden mallipiirustukset, jotka valmistuivat vuonna 1925. Sekä 12:n että 18 potilaan sairaala perustui keskikäytävämalliin. Käytävän toisella puolella sijaitsivat potilashuoneet ja toisella muut tarvittavat tilat, kuten pesuhuone, sterilisointihuone, leikkaushuone ja keittiö.

1920-luvulla ryhdyttiin myös korjaamaan vanhoja sairaaloita ajanmukaisemmiksi, lisättiin sairaaloiden henkilökuntaa, kehitettiin kirurgista toimintaa, hankittiin valohoito- ja röntgenlaitteita sekä perustettiin sairaaloiden yhteyteen synnytysosastoja.

Vaatimatonkin kunnansairaala paransi huomattavasti kunnanlääkärin toimintamahdollisuuksia. Sairaaloissa tehtiin muitakin kuin kiireellisiä kirurgisia toimenpiteitä, ja kunnanlääkäreiksi alkoi päätyä operatiivisesti suuntautuneita lääkäreitä.