Lääkärin Suomi 100/98. Tulevaisuuden lääketiede tänään

DNA-näytteitä Folkhälsanin laboratoriossa vuonna 2000.

1970-luvun alussa tehtiin 43 lääkärille kysely, jossa heitä pyydettiin arvioimaan 12 lääketieteellisen ilmiön kehitystä Suomessa vuoteen 2020 mennessä. Aihe-alueina olivat tehostetun hoidon teknologia, kudossiirrot ja perinnöllisyyden säätely, ja kysymyksissä ennakoitiin eettisiä ja tieteellisiä kysymyksiä in vitro fertilisaatiosta ja geenikirurgiasta klooni-ihmiseen.

Kysymykseen vastanneet lääkärit eivät uskoneet Suomen olevan kehityksen kärjessä, vaan epäilivät uudistusten tulevan maahan jälkijunassa. He myös pitivät – usein aiheesta – monia listan kohtia eettisesti arveluttavina toteuttaa. Yhdet korostivat teknologian kehityksen ensisijaisuutta, toiset yksittäisen potilaan itsemääräämisoikeutta, kolmannet yleistä hyvää.

Nyt vain kivenheiton päässä vuodesta 2020 osa kyselyn aiheista ei kuulosta utopioilta, vaikka muutamat ennusteet – tai pelot – ovat ainakin toistaiseksi jääneet toteutumatta. 2010-luvulla lääketiede on sukeltanut solu- ja nanotasolle, ja geenit ja kantasolut ovat tulleet osaksi arkikieltämme.

Suomessakin tehdään huippututkimusta. Elinsiirrot ovat rutiinia, samoin implantit, tekonivelet ja tahdistimet. Tuhansien tautien geenit tunnetaan, ja alttius sairastua voidaan varmentaa yksinkertaisella testillä. Geenien muokkaus mahdollistuu. Kantasoluhoidoille asetetaan suuria toiveita, ja ne ovat pelastaneet ihmishenkiä, vaikka riskejäkin on.

Nyt toivotaan, että ihminen voitaisiin pian pelastaa hänen omilla soluillaan. Nanolääketiede pyrkii mahdollistamaan esimerkiksi lääkeaineen kohdentamisen. 3D-tulostetut ruumiinosat ovat jo lähellä 1960-luvun utopioita robotti-ihmisestä.

Tulevaisuus on täällä, samoin menneisyys. Kuolema ja sairaus ovat aina läsnä, mutta suhde elävään ihmisorganismiin muuttuu jatkuvasti. Kehityksen rinnalla on käytävä myös jatkuvaa eettistä keskustelua.