Lääkärin Suomi 100/86. Ihminen vastaan bakteerit – antibioottien voittokulku ja 1990-luvun herääminen
Tämä kaksi pientä ampullia sisältävä pakkaus muutti monen lääkärin arkipäivää. Ensimmäinen sulfavalmiste, punainen Prontosil, otettiin Suomessa käyttöön 1930-luvun lopulla. Se viitoitti tietä tulevalle antibioottien aikakaudelle, joka toisen maailmansodan jälkeen mullisti niin bakteeri-infektioiden hoidon, sairaaloiden arjen kuin kirurgiankin.
Palataanko pian takaisin 1930-luvulle? Monet pelkäävät, että jos uusia keinoja ei löydetä, edessä on vähintään ilmastonmuutokseen verrattavissa oleva inhimillinen katastrofi bakteerien antibioottiresistenssin jatkuvasti yleistyessä.
Kuva: Timo Huvilinna / Helsingin yliopistomuseo
"Infektiosairaudet ovat edelleen kanssamme. Ne ovat olleet suuria tappajia ja ovat sellaisia edelleen – varsinkin jos ne unohdetaan."
Näin totesi kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri Pentti Huovinen Duodecim-lehdessä vuonna 1996 lainaten artikkelissaan Stuart B. Levyä, joka oli neljä vuotta aikaisemmin kirjoittanut, että käyttämällä turhaan "ihmelääkkeitä", antibiootteja, tuhoamme samalla niiden aikaansaaman ihmeen.
Hanasaaressa järjestettiin vuonna 1997 Duodecimin ja Suomen Akatemian järjestämä kokous, jonka aiheena oli Antibioottiresistenssi – Säilyykö lääkkeiden teho? Tapaamisessa pohdittiin Suomen valmiutta torjua bakteerien lisääntyvää antibioottiresistenssiä. Vielä edellisellä vuosikymmenellä oli pääosin uskottu, että resistenssiongelmat ovat historiaa. Toisin kävi, ja 1990-luvun kuluessa ongelma yleistyi maailmanlaajuisesti. Hanasaaren kokouksessa TAYSin infektiolääkäri Jukka Lumio ennusti, että kuoleminen "banaaleihin infektioihin" tulisi yleistymään.
Lääkkeitä määrättiin kriittisemmin
1990-luvun lopulla keskustelu antibioottiresistenssistä oli vilkasta myös Lääkärilehdessä.
Konkreettisesti ongelmaan pyrittiin puuttumaan kansallisella MIKSTRA-ohjelmalla, joka tarkoituksena oli järkevöittää mikrobilääkkeiden määräämistä. Duodecim julkaisi vuonna 1999 Käypä hoito -suosituksen avohoidon yleisimpien infektioiden diagnostiikassa. Seurannassa huomattiin, että lääkkeitä määrättiin MIKSTRA-hankkeen seurauksena kriittisemmin.
Monissa sairaaloissa koetaan jo tänään ongelman tuomat haasteet jokapäiväisessä työssä. Toiveista huolimatta uusia antibiootteja ei ole saatu kehitetyksi, joten ratkaisuja etsitään niin vanhoista lääkkeistä kuin ulosteensiirroistakin.
Paluu laajalle levinneiden infektiokuolemien, parantajan tunteman voimattomuuden ja tartuntariskien aikakaudelle muuttaisi paitsi lääkärien työtä myös koko yhteiskuntaa. Lääketieteen viimevuosisatainen voittokulku on pitkälti perustunut antibioottien toimivuudelle.
