Lääkärin Suomi 100/85. Näyttöön perustuva lääketiede ja Käypä hoito -suositukset
Vuonna 1997 Aikakauslehti Duodecim julkaisi Gastroenterologiayhdistyksen laatiman Käypä hoito -suosituksen keliakian hoidosta. Suositus oli ensimmäinen myöhemmin laajasti tunnetuiksi tulleista lääkäreille ja potilaille suunnatuista tietopaketeista.
Lääketieteellisen tiedon tulvassa ja atk-ajan alkumetreillä oli tarpeen laatia tieteellisesti verifioituja, asiantuntijoiden laatimia ohjeita käytännön lääkärintyön avuksi. Tavoitteena oli, että jokaisella lääkärillä ja potilaalla olisi käytettävissään sama tieto hoitopaikasta riippumatta.
1990-luvulla elettiin lama-aikaa, ja taloudelliset rajoitteet kiihdyttivät vaatimuksia näyttöön perustuvasta lääketieteestä. Käypä hoito -hanke käynnistyikin oireellisesti vuonna 1993, jolloin pidettiin myös ensimmäinen priorisointikokous. Aiheen ajankohtaisuudesta kertoo myös, että "Käypä hoito" oli vuoden 1994 Lääkäripäivien teemana.
Hankkeen taustalla oli Lääkäriseura Duodecim yhdessä erikoislääkäriyhdistysten kanssa, ja verkostossa oli mukana muun muassa Stakesin (THL:n) osana vuosina 1995–2016 toiminut Terveydenhuollon menetelmien arviointiyksikkö FinOHTA.
Myös huoli heräsi
Käypä hoito -suositukset herättivät lääkäreissä myös huolta. Suositusten tuleminen myös potilaiden käyttöön yhtä aikaa lama-ajan säästöpaineiden kanssa oli omiaan kiihdyttämään keskustelua lääkärin ammatin autonomiasta.
Suosituksia moitittiin liiallisesta velvoittavuudesta, diagnoosilähtöisyydestä sekä potilaiden ja hoitotilanteiden tasapäistämisestä. Toisaalta myös ymmärrettiin, että asiantuntijoiden tuottama pätevä tieto oli apuväline, jonka tarkoitus oli helpottaa käytännön työtä, ei sanella hoitotilanteen kulkua.
