Lääkärin Suomi 100/81. Valta kunnille ja korvamerkinnät pois 1993

Keskusjohtoinen suunnittelukoneisto oli viime kädessä perustunut valtionosuuksien korvamerkintään. Maksaja päätti, mihin ja miten rahan saisi käyttää. Samalla valtionosuudet olivat kustannusperusteisia, mikä ei ollut omiaan tehostamaan toimintaa kunnissa. Järjestelmä uusittiin keskusvirastojen alasajon yhteydessä.

Vuonna 1993 siirryttiin uudenlaiseen valtionosuusjärjestelmään, jossa osuudet määriteltiin laskennallisesti ja ne maksettiin suoraan kunnille. Näin kunnat saivat aiempaa vapaammat kädet terveydenhuollon palvelujen järjestämiseen ja hankkimiseen.

Käytännössä tämä tarkoitti vallankumousta. Keskitetystä ohjausjärjestelmästä siirryttiin hajautettuun malliin, valta siirtyi valtiolta kunnille.