Lääkärin Suomi 100/80. Kenen terveydestä säästetään? – 1990-luvun priorisointikeskustelu
Terveydenhuollon tarpeet ovat periaatteessa rajattomat. Terveydenhuoltojärjestelmän keskeinen arviointikriteeri onkin se, kuinka tehokkaasti käytettävissä olevia resursseja hyödynnetään. 1990-luvun laman vuosina jouduttiin vaikeiden kysymyksien eteen.
Resurssit pienenivät, mutta hoidon tarve kasvoi. Priorisointitarve oli ilmeinen. Mutta kuka viime kädessä päättäisi, mihin järjestykseen ihmiset ja heidän hoitotarpeensa asetettaisiin? Kuinka pitkälle priorisointia voitaisiin tasa-arvoisessa yhteiskunnassa edes viedä?
Lääkärikunta vaati päättäjiltä selkeitä rajanvetoja, mutta politiikassa juustohöylämenetelmä oli turvallisempi. Vuonna 1993 järjestettiin terveydenhuoltoalan toimijoiden suuri priorisointikokous Helsingissä. Sen julkilausumassa todettiin, ettei varsinaisia arvottavia listoja pitäisi tehdä.
Resurssiongelmia tulisi ratkoa paremmalla organisoinnilla, toimintojen tehostamisella ja hoitojen vaikuttavuuden kehittämisellä. Keskustelu jatkuu edelleen.
