Lääkärin Suomi 100/64. Kuopio ja Tampere – koulutusta lisätään jälleen
1970-luvulla Kuopion korkeakoulu oli tiivis työyhteisö, jossa lähes koko henkilökunta tunsi toisensa. Vapaamuotoisia yhteisiä tilaisuuksia olivat muun muassa Hulinaarisen tiedekunnan kokoukset.
"Yhteiskunnan lääkärinälkää kurniva suolisto on tosin ehkä vaiennettavissa kalakukolla ja Tammerkosken vedellä, mutta näiden jääminen ainoaksi patenttiratkaisuksi osoittaa tilanteen huonoa tuntemusta ja voi lykätä juuri nyt tarvittavat toimenpiteet liian kauas tulevaisuuteen."
Näillä värikkäillä sanoilla Lääkäriliiton puheenjohtaja H. R. Nevanlinna otti vuonna 1967 kantaa suunnitelmiin perustaa uudet lääketieteelliset tiedekunnat Kuopioon ja Tampereelle. Lääkäriliiton mielestä valtion toimet lääkäripulan ratkaisemiseksi olivat liian yksipuolisesti keskittyneet määrän nostamiseen. Tästä huolimatta molemmat uudet opinahjot perustettiin, ja ne aloittivat opetuksen syksyllä 1972.
Uusien tiedekuntien perustamiseen vaikuttivat laskelmat lääkäritarpeesta ja korkeakoulujen kehittämislaki. Kuopion korkeakoulua ja Tampereen tiedekuntaa suunniteltiin uudistushengessä. Pyrkimyksenä oli rikkoa perinteisiä tutkintorakenteita ja painottaa kansanterveystiedettä ja ehkäisevää lääketiedettä.
Molemmissa otettiin tavoitteeksi kouluttaa avohoidon yleislääkäreitä, jotka pystyisivät toimimaan kansanterveyslain myötä perustettavissa terveyskeskuksissa. Kuopio ja Tampere olivatkin edelläkävijöitä lääkärikoulutuksen uudistamisessa 1970-luvulla.
