Lääkärin Suomi 100/61. Vallankumous perusterveydenhuollossa – kansanterveyslaki 1972
Toisen maailmansodan jälkeen suomalaisessa terveydenhuollossa oli aloitettu valtavien uudistuksien sarja. Yhteiskunnan resursseja sijoitettiin etenkin uudenaikaisen keskussairaalajärjestelmän rakentamiseen.
Parin vuosikymmenen jälkeen oli kuitenkin käynyt ilmi, ettei valitulla järjestelmällä pystyttäisi edistämään kansalaisten terveysoloja toivotulla tavalla. Hoitojonot ja -kustannukset kasvoivat.
Käsitykset terveydestä ja hyvinvoinnista olivat muutenkin muuttumassa niin kotimaisessa kuin kansainvälisessä terveyspoliittisessa keskustelussa. Tavoitteeksi otettiin tasa-arvoinen terveyden edistäminen, ja sen toteuttamiseen ryhdyttiin hakemaan uudenlaisia ratkaisuja.
1960-luvun aikana tehtiin lukuisia selvityksiä parhaasta mallista perusterveydenhuollon uudelleenjärjestämiseksi. Kiistaa oli erityisesti toimintayksikköjen koosta, työnjaosta julkisen ja yksityisen sektorin välillä sekä palveluiden maksullisuudesta.
Pelkona lääkärien arvostuksen heikkeneminen
Aikaisempiin uudistuksiin nähden kansanterveyslaki syntyi verrattain lyhyessä ajassa eli reilussa kymmenessä vuodessa. Vuonna 1972 hyväksytty laki mullisti suomalaisen perusterveydenhuollon. Terveysasemien verkosto korvasi kunnanlääkärit.
Terveyskeskuksien kautta suomalaisille pystyttiin tarjoamaan monipuolisia terveyspalveluita.
Tasa-arvon toteutumista pyrittiin varmistamaan keskusjohtoisella ohjausjärjestelmällä, joka perustui paikallisiin ja valtakunnallisiin viisivuotissuunnitelmiin.
Ajalle tyypillinen valtiojohtoinen järjestelmä mullisti terveydenhuollon, mutta se koettiin myös byrokraattiseksi ja tehottomaksi. Kunnissa nuristiin vaikutusvallan vähyyttä, ja yksityispalvelujen kannattajat vaativat ostopalveluiden laajempaa huomioimista.
Lääkärikunta koki halpojen palveluiden heikentävän ammattikunnan arvostusta, ja terveyskeskustyöskentelyn katsottiin rikkoneen perinteisen potilas-lääkärisuhteen. Eikä syrjäseutujen lääkäripulakaan ratkennut toivotusti.
Näin uuden järjestysmallin etsintä alkoi jo 1980-luvun alussa – ja prosessi jatkuu.
