Lääkärin Suomi 100/60. Taistelu opintouudistuksesta

Lääketieteen opintoja kritisoitiin 1960-luvulla muun muassa siitä, että anatomian ja perus­luonnontieteiden osuus tutkinnossa oli niin suuri. Anatomiaa pidettiin kuitenkin edelleen kliinisten opintojen yhtenä perustana. Kuvassa on Aasis I -kurssilaisia ruumiin äärellä leikkely­salissa Helsingin yliopiston anatomian laitoksella vuonna 1966.

1970-luvulla toteutettiin lääketieteen koulutuksen modernisoimiseksi laaja opintouudistus. Taustalla oli lääketieteen nopea kehitys, opetuksen liiallinen sairaala- ja erikoisalapainotteisuus sekä pyrkimykset yhdenmukaistaa lääkärikoulutusta Pohjoismaissa.

Uudistukseen vaikuttivat myös opetusministeriön yliopistoille asettamat suunnittelu- ja modernisointivaatimukset sekä pyrkimys lyhentää opintoaikoja.

Valtakunnallinen, professori Niilo Hallmanin johtama LOT-toimikunta jatkoi Helsingin tiedekunnan aloittamaa uudistusta. Tavoitteeksi asetettiin suunnitelmallinen ja koordinoitu koulutus, joka lähtisi yhteiskunnan terveyspoliittisista tarpeista.

Mietinnössä vuodelta 1971 esitettiin, että kaikki lääkärit erikoistuisivat. Peruskoulutuksen jälkeen lääkäri pystyisi toimimaan vain apulaislääkärinä. Täydet oikeudet saisi erikoistumisen jälkeen.

Malli ei lopulta vuosien väännön jälkeen toteutunut, kun pakollisesta erikoistumisesta piti kustannussyistä luopua.

Laadun pelättiin heikkenevän

Opintouudistuksesta käytiin pitkällinen taistelu, jossa opetusministeriö pyrki viemään uudistuksen läpi nopealla aikataululla korkeakoulupoliittisen osaston päällikön, anatomian professori Mikko Niemen (sd.) johdolla. Lääkäri- ja medisiinarikunta vastusti erityisesti "osalaillistamista" – peruskoulutuksen tuli jatkossakin tuottaa täydet lääkärioikeudet.

Uudistus sai ministeriön valmistelussa ammatillisempaa sävyä, minkä nähtiin sotivan yliopistojen ja tieteen autonomian periaatteita vastaan. Opintojen tiivistämisen pelättiin heikentävän laatua. Lisäksi lääketieteen opintouudistus yhdistyi yleiseen tutkintojen uudistukseen, joka politisoituneena aikana sai julkisuudessa vasemmistolaisen leiman.

Vaikka uudistukset eivät sellaisenaan toteutuneet, muutamia tärkeitä muutoksia prosessi tuotti. Vuonna 1975 annettu asetus yhtenäisti kaikkien Suomen tiedekuntien lääketieteelliset tutkinnot. Koulutukseen tulivat LOT:n perintönä integroidut opintokokonaisuudet, terveyskeskusten käyttö opetuksessa ja opintojen tavoitteiden määrittely sekä yleisen tutkinnonuudistuksen jälkeen yleisopinnot.