Lääkärin Suomi 100/57. Publish or perish? Ensimmäiset Lääketieteen päivät 1967

Lääkärin työ on tiedettä, taidetta, käsityötä ja lähimmäisen rakkautta, totesi professori Gösta Becker 1920-luvun lopulla. Tiede merkitsi hänelle tutkimuksella saavutettua systemaattista tietoa ja pyrkimystä laajentaa tietoja ihmisruumiin ilmiöistä. Kolme muuta aspektia olivat kuitenkin vielä korosteisessa asemassa. Tietoa oli usein täydennettävä intuitiolla, näppäryydellä ja vuorovaikutustaidoilla.

1960-luvulle tultaessa tilanne oli kääntynyt päälaelleen. Lääkärin työ oli alkanut siirtyä teknistyviin sairaaloihin, ja praktiikkatyö väheni. Toisen maailmansodan jälkeen yhä useampi valitsi päätyökseen akateemisen uran, ja julkaisuja alettiin pitää tietynlaisena pätevyyden merkkinä.

Muutos vaikutti myös lääkärien jatkokoulutukseen. Kun Lääkäripäivien pohjana oli ollut kunnanlääkärien täydennyskoulutus, pidettiin Helsingissä Meilahden yliopistollisessa laitosrakennuksessa vuonna 1967 ensimmäisen kerran Lääketieteen päivät. Järjestäjinä toimivat Duodecim, Finska Läkaresällskapet ja Lääkäriliitto. Lääkäripäivät ja Lääketieteen päivät yhdistettiin 1973.