Lääkärin Suomi 100/49. ”Neljäs tiedekunta” – lääkärioppia ulkomailta

Myös ulkomailla yhteisöllisyyden merkitys oli tärkeä osa opiskelua. Kuvassa suomalaisia ja ulkomaalaisia medisiinareita pelaamassa jalkapalloa Wienissä vuonna 1968. Kuva: Mauri Silverhuthin yksityiskokoelma.

Pyrkimykset nostaa Suomen lääkärimäärää johtivat uudenlaisiin ratkaisuihin, kun opiskelijoita alettiin lähettiin ulkomaisiin yliopistoihin lääkärikoulutukseen. Vuonna 1960 eduskunta hyväksyi lain opintolainan myöntämisestä tätä varten. Lähtijät valitsi lääkintöhallitus.

Merkittävimmiksi opiskelupaikoiksi tulivat Sveitsin, Itävallan ja Länsi-Saksan yliopistot. Valtion lainan ehtona oli, että ulkomailta valmistunut sitoutui palaamaan Suomeen ja toimimaan ainakin neljä vuotta lääkärinä julkisella puolella. Kotimaassa tuli myös suorittaa lisätentit ja käytännön harjoittelu ennen laillistamista.

Ulkomailla opiskelusta muodostui pian merkittävä lääkärikoulutuksen väylä. Suomalaiset kohtasivat tiellään usein taloudellisia ja kielellisiä vaikeuksia mutta saivat myös runsaasti positiivisia tuliaisia: henkistä pääomaa, ystävyyssuhteita ja koulutuksen toiveammattiinsa.