Lääkärin Suomi 100/4. Ensimmäinen maailmansota, kirurgian kehitys ja Richard Faltin
Sotasairaalan arkea Vilnassa. Faltin kollegoineen hoitaa haavoittuneen kasvoja sermin takana vasemmalla, ja äärimmäisenä oikealla on nähtävissä Faltinin kehittämä ”lentokone”, pahvilasta operoidun käden kannattelemista varten. Keskellä on meneillään pleurapunktio. Keskellä hoidetaan Faltinin ”elefanttia” – tämä potilaille annettu nimitys tuli Faltinin kehittämästä kasvokirurgisesta vetolaitteesta.
Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Richard Faltin (1867–1952), samannimisen säveltäjän poika, sotakirurgi ja kansainvälisesti tunnettu kasvotraumatologi palasi syksyllä 1917 kuohuvaan Helsinkiin hoitamaan professorin virkaa, johon hänet oli hiljan nimitetty.
Edelliset kolme vuotta Faltin oli viettänyt itärintamalla SPR:n ambulanssin ylilääkärinä hoitamassa haavoittuneita potilaita. Ambulanssin sairaaloissa oli tuona aikana tehty lähes 2800 leikkausta, pääosin raaja- ja kasvovammoja.
Faltinin työ oli huomioitu laajalti, ja hänen kirurgin kykyjään ja etenkin suu- ja leukavammojen hoidossa käyttämiään menetelmiä pidettiin edistyksellisinä.
Jokin niin tuhoava ja lähtökohtaisesti järjetön asia kuin sota on kehittänyt kirurgiaa ja leikkaussalitekniikoita merkittävästi. Arkistokuvat Faltinin hoitamista rujoista kasvo- ja leukavammoista olisivat erinomaista sodanvastaista materiaalia, jota voisi liimata kranaattien kylkiin samalla tavalla kuin mustuneita keuhkoja savukelaatikkoon.
Paitsi että Faltin kehitti plastiikkakirurgisia ja ortopedisiä menetelmiä, olivat verensiirrot, nesteytys ja aseptiikka yhtä tärkeitä yritettäessä pitää potilaita hengissä. Faltin oli myös suorittanut Suomen ensimmäisen verensiirron vuonna 1913.
