Lääkärin Suomi 100/36. Kunnanlääkäripalveluja kaikille – laki yleisestä lääkärinhoidosta 1939/1943

Kunnanlääkärikysymys oli ollut komiteoiden, lääkärikokousten ja poliittisten keskustelujen peruskauraa 1800-luvun lopulta saakka.

Suurin osa suomalaisista asui maaseudulla, mutta lääkärikunta oli keskittynyt pääkaupunkiin ja suuriin sairaalakaupunkeihin. Maaseudun terveydenhuollosta huolehti valtion puolelta verrattain harva piirilääkäriverkosto.

Kunnanlääkärijärjestelmä kehittyi vuosikymmenien ajan paikallisin toimin. Aktiivisissa ja vauraissa kunnissa asiat olivat mallillaan, mutta syrjäseuduille lääkäreitä ei löytynyt.

Sopivan kansallisen mallin löytymistä hidastivat kiistat kustannusten ja tehtävien jakautumisesta. Lääkärin saamista joka kuntaan pidettiin myös pitkään mahdottomana ajatuksena jo senkin takia, ettei maassa ollut riittävästi lääkäreitä.

Lopulta eduskunta hyväksyi helmikuussa 1939 lain yleisestä lääkärihoidosta, ja se tuli voimaan 1943. Lain mukaan jokaisen kunnan tuli yksin tai muiden kuntien kanssa palkata kunnanlääkäri.